Tosi viestejä

Ihminen tarvitsee turvallisuuden, ruoan ja geeniensä lisäksi palautetta itsestään ja toiminnastaan, jotta hän voi rakentua itsekseen. Hän tarvitsee rakkautta ja lämpöä. Kuinka paljon me annamme kumppanillemme viestejä välittämisestämme? Sanommeko sen vai ilmeneekö välittäminen tekoina? Jos tekoina, osaako rakastettu lukea siitä välittämistä, ellemme jotenkin verbalisoi sitä?


<3 "Sinä olet niin nainen,
että minun ei tarvitse pinnistellä
ollakseni mies." <3

Luin sitaatin uusimmasta Seura-lehdestä ja menin kananlihalle, broileriksi ihan! Näin oli Reidar Palmgren kirjoittanut elämänkumppanilleen Satu Silvolle korttiin. MINÄ HALUAN SAADA TUOLLAISEN KORTIN!!!


Lukemani sitaatti johdatti ajatukset sisäänpäin ja omaan historiaani. Mistä ja keneltä matkan varrella olen saanut hyväksyntää, välittämistä ja ehkä ihailuakin. Itse uskon positiivisuuden voimaan. Minun lapsuuden kodissani ei juurikaan kehuttu. Kasvatustapa oli ennemminkin epäkohtien esille tuontia, jotta lapsi sisuuntuisi ja tekisi asiat paremmin. Tuon ajan lapsena oppi nopeasti suorituskeskeisyyteen. Se voi johtaa siihen, että tulet nähdyksi vain tekemisesi kautta. Mielenterveystyössä olen huomannut tuon olevan yksi suurimmasti kuormittavista tekijöistä ihmisen jaksamisessa. Tulenko huomatuksi ihmisenä? Millaisena riitän?

Eräs asia, joka minua on ärsyttänyt toisen huomioimisessa jo lapsuudesta lähtien, on ulkonäkökeskeinen huomiointi. Toisten ihmisten on niin helppoa määritellä joku kauniiksi, joku rumaksi, sanoittaa toisen lihonnutta / laihtunutta olemusta. Onko niillä todellakaan mitään merkitystä ihmisyydessä? Kaikkein mieluiten haluan kuulla olevani läheiselleni tärkeä, olen sitten suuri tai pieni, ruma tai kaunis.


Meillä tunteista puhutaan ja kirjoitetaan. Pyrin kertomaan lapsilleni vähintään viikottain välittämisestäni ja asioista, jotka ovat minua koskettaneet, joista olen heidän kohdallaan ylpeä, joista iloitsen. Ellen saa sanotuksi, saatan kommentoida FB:ssä tai laittaa tekstiviestin sydämellä ryyditettynä, puhutella muruksi tai raksuksi. Ja halaan! Eilenkin iski "halitulli" eteisessä: ohitseni ei saanut mennä halaamatta. Ehkä niitä nolottaakin aika ajoin...

Hyvien ystävien kesken sanomme suoraan toisillemme, että "oot rakas" tai "oot tärkee". Välillä menevät ystävättäret ja miehet puhelimessa sekaisin ja saatamme saada "pusuja". Nekin otetaan ilomielin vastaan. On todella mieltä puristavaa kuulla, että ystävällä on ikävä pitkän loman aikana tai kun ei olla tavattu naamatusten pitkään aikaan.

Miehen kanssa on aiemmin ollut hyvinkin erilainen käsitys kasvattamistavoista. Hän ei ole liiemmälti kehujatyyppiä. Ajatteli hieman siihen suuntaan, että pilaantuu vielä ihminen, jos sitä kehumaan rupeaa. On kyllä muuttanut käsitystään, eli pehmeä koulutus on toiminut hänenkin suuntaansa. Hän on myös joutunut / päässyt hali-attackin kohteeksi. Minä puristan ja pussaan! Fb-päivityksissä saatetaan myös ilmaista mielihyvää vaikka toisen järjestämistä yllätyksistä. Vaimo vei mut ulos...teatteriin... Johon kaveri voi kuitata joko Kyllä mies kestää! tai Hyvä vaimo! Ja parempi kun ei vaan heittänyt ulos ;-) Ja mies saattaa kuitata vastauksen:  "Tunnet Ari tapauksen: uloskin tarvittaessa heittää....:)  (VAROITUS: Tapaus saattaa sisältää todenperäisiä elementtejä)

FB:lla on monenlaisia vaikutuksia ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Siellä on helppo kommentoida kulmikkaasti, vihjailla ja deletoidakin. Uskon, että se on tuonut ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen paljon avoimuutta ja hyvääkin. On luontevaa kehua toisen kuvia (enkä nyt puhu vain profiilikuvista), ihailla matkakertomuksia, ottaa osaa kurjiin kokemuksiin, lohduttaa.

Tärkeintä kuitenkin on se, miten itse itsensä hahmottaa ja tuntee, millaisen itsetunnon on kehittänyt. Näiden muodostuminen vaati kuitenkin vastavuoroisuutta toisten kanssa.

PS. Itse asiassa, kun aloin pohtia mieheni ja minun kommentteja toisistamme tai toisillemme, niin voin todeta, että melkein olen tuon sitaatin kaltaisen viestin saanut... Olin hänen mielestään kaunis itsenäisyyspäiväjuhliin pynttäytyneenä valokuvassa (toivottavasti myös livenä). Kyllä sitä nainen sitten kuitenkin haluaa miehelleen olla Nainen. Tästä päästäisiinkin sitten miehenä ja naisena olemiseen, miesten ja naisten hommiin... mutta se onkin sitten jo toinen juttu!