Istuin aamupäivällä hetken kirjoittavan kollegan työhuoneessa. Kuuntelin lumoutuneena kuulumisia Oriveden luovan kirjoittamisen kurssilta ja voi, miten kaipasinkaan itse sinne. Vaikka itse kirjoitan, kuitenkin enemmän kirjoitutan toisia. Aika ajoin tarvitsee aikaa ja paikkaa heittäytyä jonkun muun kirjoituttamaksi.
Nyt otti sytyke tulta ja pantoumia syntyi, jälleen kerran, taas, vaihteeksi. Kiitos Paula sytykkeestä, valmiin maailman ihmettelystä.
Maailma on valmis,
naurettavan valmis.
Miksi minua ei hymyilytä?
Askeleet johtavat jo pois.
Naurettavan valmis,
liian valmis minulle.
Askeleet johtavat jo pois
kohti keskeneräisyyttä.
Liian valmis minulle,
joka elää hetkessä
kohti keskeneräisyyttä
ja voin olla vapaa.
Joka elää hetkessä,
miksi minua ei hymyilytä?
Ja voin olla vapaa:
Maailma on valmis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti