Tosi naamiaisia

Tänään on kuplivan keveä olo vähistä yöunista huolimatta. Eilen illalla olimme hyvässä seurassa lillumassa Vanajalla (vähän niinkuin miehen työn puolesta). Koolle oli kutsuttu Hämeenlinnan yrittäjiä vuotuiselle sisävesiristeilylle. Tänään lähden merelle liplattelemaan kunnossa kaiken ikää-organisaation Kunnon risteilylle (vähän niinkuin oman työn puolesta). Ja tietysti naisihmiselle on tärkeää se, mitä pakkaa matkalaukkuunsa.

Yrittäjäristeilyllä ei tarvinnut matkalaukkua, mutta muuten ulkoasuun tuli kiinnittää erityistä huomiota. Olemme risteilleet cowboy-hengessä ja sonnustautuneena erilaisiin hattuihin. Tämän kesän teema oli Ansa ja Tauno. Ihanaa!!!! Rakastan naamiaisia, harmi vaan niitä harvemmin enää järjestetään.

Suunnitteluvaiheessa tulivat ensin mieleen 40-luvun ihanat leningit ja vesikampaukset. No, ei ole sellaista mekkoa. Sitten paukahti päähän, että kaulin löytyy kotoa ja huiveja... Justiina Puupää! Kotimekkoa ei ole eikä pallopaitaa. Siis kirppikselle! Ja niin, malvan värinen tyllimekko  kahdeksalla eurolla lähti risteilyvaatetukseksi. Tukkaa laineille, sisarelta saadut aidot 50-luvun piikkarit jalkaan ja mummon vanha pussukka käsilaukuksi. (Tämän koneen tekniikka ei mahdollista tuoreen Ansan kuvan siirtoa kännykastä blogiin, joten tyydymme nyt näihin vanhan ajan Ansoihin ja Justiinoihin!)

Pöydässä pönötimme minä hipsuhelmoineni ruusu kutreilla kolmen muun Ansan kanssa. Nämä toiset Ansat olivat kuin johtajan ihanaiset sihteerit kynähameissaan ja hiuspinneissään.

Mutta mikäs sitten eteen, kun mies kieltäytyy olemasta Tauno? Totesi, ettei juuri nyt ole pukeutumistuulella. No, onhan se niinkin. Ikävää viettää iltaa, jos ei tunne oloaan kotoisaksi. Itse nautin tälläytymisestä. Harvemmin kuitenkaan nykyisin tulee tilanteita, joihin oikein pukeudutaan (no joo, ainahan sitä jotain päällä on).

Tänä iltana sitten on varmaan farkkujen vuoro. Eräänlaiset naamiaiset tavallaan nuokin Ruotsin risteilyt (kelluva disco, kuten 17v poikani sitä kutsuu). Ystävättäreni, jonka kanssa matkaan lähden, on mitä mainiointa risteilyseuraa. Meillä on hulvattoman hauskaa. Hän ei yleensä ole reissussa hän vaan ihan joku muu... Kuljun Muru! Kaarina Keravalta, joka edustaa Keravan Pyllistystä! Onneksi nämä hänen näyttelijän taipumuksensa ovat minulle tutut. Kerran nimittäin kävi niin, että häntä tanssittanut kavaljeeri rupesi minulta kyselemään tämän Murun kuulumisia. Hetken (vain muutaman sekunnin) mietin, mistä ihmeestä tuo tyyppi oikein puhuu, kunnes olin juonessa mukana. "Juu Kuljusta, sieltä Tampereen kupeesta... Olen mä siellä tietysti vieraillut.... Ai missäkö siellä asui? No, tuota siinä Osuuspankin viereisessä kerrostalossa. Onkohan sitä siinä enää?! Oi, siitä on niin kauan aikaa... Muru hei, olisko vessa (palaveri) mitään? NYT!"

Tänä vuonna lähtevät reissuun Maisa ja Kaarina! Kun meitä katsoo, tietää heti, kumpi on kumpi!