Tosi vapaasta tahdosta

Varmasti jokainen pitkässä parisuhteessa elävä on pohtinut, valitsisinko tämän kumppanin nyt, jos tapaisimme tässä tilanteessa ensimmäisen kerran. Epäilyksen häiveitä ainakin lennähtelee ympärillä. Muutama vuosi sitten keskustelin ystäväni kanssa hankalista parisuhdetilanteista. Mitä kaikkea 20 yhteistä vuotta voivatkaan tuoda eteen (mutta onneksi niitä hyviä ja kehittäviä hetkiä on paljon enemmän). Ystäväni lausui hartaasti sanat: "Oli kuinka rankkaa tahansa, olen tässä omasta vapaasta tahdostani!" Maagisesti tuo lausahdus kiinnitti minut todellisuuteen pohtimaan omaa olemistani. Ystäväni halusi vaikeista vaiheista huolimatta olla juuri tuon ihmisen kanssa. Saman havainnon tein itse.

Se, että tietää olevansa tilanteessa omasta vapaasta tahdostaan, on vapauttavaa! On kyse sitten avioliitosta, suoritettavasta tehtävästä tai työstä. Vanajaveden opiston kurssiesitteen ilmestyttyä mietin, mitä haluan tehdä vapaa-ajallani. Mihin aikani riittää ja miten vähennän työn aiheuttamaa kuormitusta tekemällä jotain ihan muuta? Parin viime viikon aikana olen joutunut pohtimaan tahtoasiaa  myös työn kannalta. Mitä oikeasti haluan tehdä? Haluanko olla terapeutti kuntayhtymällä vai tehdä enemmän keikkaluontoisia töitä kirjallisuusterapian alueelle? Kuinka pitkää päivää haluan tehdä?

Pohdinta käynnistyi heti kesäloman jälkeen töihin palattuani. Itse asiassa se otti kipinän pantoum-runostani, siitä, miten kollegani sen tulkitsi. Hän oli lukenut runon työpöydällä ja tullut siihen tulokseen, että olen lähdössä pois. Runolla ei ollut mielessäni sellaista merkitystä. Sitten muistin, että edellisenä viikonloppuna toinen kollegani oli kysynyt, kuinka kauan aion jatkaa "jakautuneessa tilassa", osa-aikaisesti sairaalalla ja keikkoja kirjallisuusterapiassa.

Tänään pohdin asiaa työnohjauksessa ja sielläpä syntyi taas pantoum.

Mikä virta vie?
Millaiseen veneeseen nousen?
On tunne, että voin valita
soudanko vai huopaan.

Millaiseen veneeseen nousen?
Haluan kanootin.
Soudanko vai huopaan?
Etuperin, lipuen, ääneti tai koskeen.

Haluan kanootin
kahden istua.
Etuperin, lipuen, ääneti tai koskeen.
Ei vain virran vietävissä.

Kahden istua
on tunne, että voin valita.
Ei vain virran vietävissä.
Mikä virta vie?

Näin se tänään kiteytyi, tahtominen ja vapaa valinta. Tällä hetkellä on hyvä näin. Olen onnellinen nainen, vaimo. Olen ylpeä lapsistani ja vietän heidän kanssaan vapaasta tahdostani mahdollisimman paljon aikaa (viettäisin varmaan enemmänkin, jos he tahtoisivat). Viihdyn mainiosti asuinalueellamme ja kodissani. Minulla on tarvitsemani.  Pidän työstäni. Haluan pitää työn kuormituksen hallinnassa. Haluan kehittyä työssä ja kehittää itseäni. Kaipaan vapaa-ajalle fyysisyyttä, siksi liikunnallisia harrastuksia. Tahdon työskennellä myös ohjaajana ja opettajana, keikkahommat ovat piristäviä ja erilaista oman ammattitaidon käyttämistä. Toivon, että voin tehdä lyhennettyä työaikaa, koska taloudellisesti minulla on nyt siihen mahdollisuus. Haluan myös "löllöttelypäiviä", kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään.