Tosi (-aan) älä huomaa, mut huomaa kuitenkin!

Ne alkoivat sitten koulut ja osa opinnoistakin tällä viikolla. Ne tulivat sitten bussipysäkeille ne kirjavat tukat, revityt sukkahousut, kalkitut naamat ja kyynärpääkassit. Aamulla töihin ajaessani havahduin ajatukseen, että mitä tämä nykymaailma oikein vaatii, jotta tulet huomatuksi. Haluatko tulla huomatuksi? Vai onko persoonasi varovaisempi, taustalla viihtyvä?

Päiväosastolle on meiltä kuuden kilometrin matka. Ohitin siis muutaman bussipysäkin, jonka katokseen nojaili nuoria koulukyytiään odotellen. Yhdellä oli hiukset pystyssä ja vauhdissa ehdin laskea kolme väriä. Eräs tyttö oli sonnustautunut kolmella huulilävistyksellä, jättineuleella ja reikäisillä legginseillä. Rautatiesillalla vastaan polki synkähkö tyttö musta tukka tupeerattuna Rölli-peikon malliin ja naama valkoinen kuin A4-arkki. Pyörä oli kirkkaan keltainen. Vilkaisu sivulle: tummansininen auto, jota ajoi mies harmaassa paidassa, huulet hevosenkengällä, alassuin.

Teini-ikä on mielenkiintoinen mutta voi, niin raskas aika. Välillä ihmettelen, miten yksikään ihmislapsi (itseni mukaan lukien) voi selvitä siitä ja maailman paineista täyspäisenä. Ikään sisältyy mieletön ristiriita. Pitää pukeutua muodin ja kavereitten mukaisesti, osoittaa, millaiseen genreen kuuluu. Sulautua siis joukkoon. Kuitenkin janotaan huomiota, että on riittävä ja nätti, sopivan kokoinen. Joka toinen päivä näpsästään uusi profiilikuva ja haastetaan fb-kaverit arvostelemaan ulkonäköä asteikolla 1-10. Jotkut verhoutuvat tuohon mustaan, tekevät siitä muuria maailman ja itsen väliin. Kalkittu naama on kilpi ja vihainen katse toimii sapelina. Halutaan verhoutua ja olla turvassa, mutta kuinkas käykään? Kaikki tädit ja sedät kiinnittävät huomiota... "Vittuuks tuijotat?" No, en nyt ihan sitä, mutta tämä täti miettii (varmaan ammattitauti), että "Miten voit? Onko asiat ihan hyvin?" Eihän se tietenkään minulle kuulu -toteaa myös teini- mutta toivon, että jollekin se kuuluu!

Kaikki me tarvitsemme palautetta itsestämme, teini vielä kipeämmin, jotta määrittyy itsekseen. Palautteen soisi olevan mahdollisimman totuudenmukaista. Kunpa se olisi rakentavaa, ei rikkovaa. Sen tulee olla myös rajaavaa. Palautteen ei tule palvella antajaansa vaan palautteen saajaa. Toisen malli on liikkeelle paneva voima. Vertaisen malli kaikkein tehokkain.

Minusta on siis kovaa vauhtia tulossa keski-ikäinen päivittelevä täti-ihminen, jonka tekisi mieli ottaa jokainen peikonpoikanen syliin, rutistaa ja silittää lakkaista tukkaa. Vaan kaikkia maailman teinejä ei voi halia (omatkin työntävät ajoittain kauemmas, ja hyvä niin!). Huomata aion kuitenkin ja huomioida hyvällä.

PS. Radiokanavasurffailua aamulta ja yhdellä juontaja odotteli kollegaansa saapuvaksi parikseen studioon. No tulihan se... humalassa! Noinko kova kilpailu on kanavien välillä, että huomio täytyy pyydystää hieman jo arveluttavin keinoin? Kuinka moni saa mennä töihin kännissä? Kysyy ihmettelevä syöksysämpylöijä aamukahdeksalta