Karaokelaulajissa asuu jokaisessa pieni exhibitionisti. Sellainen masokisti, joka pistää itseään likoon nolojen tilanteiden uhallakin. Usein olen seurueen ainoa lavalle kiipeävä laulaja. Monet ystäväni ovat todella musikaalisia, mutta julkinen esiintyminen ei ole heitä varten. On kirvelevän jännittävää astella lavalle koko ravintolan tuijottaessa. Saatuani mikrofonin käteen tunnen, kuinka sydän hakkaa. Sen jyskee voi kuulla miltei koko sali. On sisäisen puheen paikka (ihan niinkuin golfin avauslyöntiä ennen). Mikäli kyseessä on tuttu biisi, jännitys laukeaa huomatessani alkunuottien menneen oikein. Mutta joskus täytyy ottaa riskejä, kokeilla vielä laulamattomia kappaleita, heittäytyä epävarmuuteen. Perjantai-iltana jouduin epävarmuuteen.
Kunnon risteily 19.-21.8.11. Kaksi Paula-fania istuu baarin pöydässä ja blärää lauluvihkoa. Kuuleeko yö, se se on. http://www.youtube.com/watch?v=1ea-nGHvGJU Kotona laulettu, mutta ei vielä koskaan aiemmin karaokena. Tiedot lapulle ja lappu dj:lle. Tovin päästä minut kuulutetaan lavalle. Jo ensisävelistä käy ilmi, että ilmoille kajahtaa väärä kappale. Kuuleeko yö on jostain kumman syystä vaihtunut Valoksi ikkunassa. Vikaa selvitellään, koodia vaihdetaan. Uusi yritys. Sama juttu! Viereinen miesporukka kannustaa ja tilanne herättää hilpeyttä. Heitämme herjaa puolin ja toisin. Päädyin vaihtamaan kappaletta. Kolmannella yrityksellä mukailen Juicen Kaksoiselämää ja saan huikeat ablodit.
http://www.youtube.com/watch?v=1OyoEwtmsSU
Lauantaina seikkailemme ystävättäreni kanssa Tukholman keskustassa suihkupullosateessa. Jostain kuuluu huutelua: "Sataa!" Ei... Joku huutaa Satua. Edellisillan miesporukka istuu terassilla keskellä Drotninggatania ja vilkuttaa meille. Vilkutamme miehille takaisin iloisesti yllätettyinä ja otan käyttööni diivan elkeet: "Voi, mä en tinnytkään, että mut tunnetaan jo täälläkin!"
Samaisena iltana seuruemme kaksi muuta jäsentä yrittävät epätoivoisesti löytää karaååkkepaariin! Nämä kaksi "mummukkaa" aiheuttavat hysteeristä hihittelyä hississä toisten baarin etsijöiden keskuudessa. Minä olen jo illan lauluvalinnan tehnyt ja odottelen vuoroani. Muutama perjantai-illan "laulukaveri" käy tervehtimässä ja usuttaa lavalle. Kuulumme samaan porukkaan. Tänä iltana valtaosa laulajista on miehiä. Yllättävää! Kukin laulaa äänellään ja tavallaan, osa hurtilla huumorilla, osa ottaen yleisönsä puoliammattilaisena. Lavalle astuu kaljupää, vetäisee tunnelmallisen tangon ja kiittää yleisöä valtaisista suosionosoituksista:
"Kiitos. Haluan kiittää kaikkia amatöörilaulajien mielenterveyden tukemisesta!"Mitäpä siihen sitten muuta? Ne, joiden mielenterveys ei kestä kuunnella karaokea, pysyvät todennäköisesti kaukana tästä baarista. Ne, joiden mielenterveys janoaa musiikkia ja mukana laulamista, heilahtelevat sävelten tahtiin penkeillään ja hoilaavat enkelikuorona. Mieleterveydeltään exhibitionistit nousevat lavalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti