Tosi gaudeamus

Esikoisen ylioppilasjuhlat lähestyvät. Olemme koko kevään vitsailleet ylioppilas Larvannosta ja lauantaina koti-Larvantomme painaa valkolakin päähänsä. Tämä juhlia edeltävä aika on ollut melkoista huisketta. Itse olen pyrkinyt pysyttelemään maltillisuuden rajoissa valmistelutehtävissä, mutta mieheltä karkasi mopo käsistä...

Olen onneksi oppinut takavuosista. Olen ollut urakoija, kun tehdään, niin tehdään valmiiksi. Keskeneräiset asiat ovat häirinneet ihan vimmatusti. Vaan ei enää. Kutsun tuota vanhaa tapaani toimia "kakkuefektiksi". Tiedätte miten käy, jos kokonaista täykkäriä yrittää syödä kertahaukkauksella. No, poskille menee, rinnuksillekin ehkä hiukan. Ei se mahdu kerralla nieltäväksi. On otettava sektoreittain, pala kerrallaan.

Nämä juhlajärjestelyt laitoin sopiviksi suupaloiksi itselleni. Varasin 3 lomapäivää siivoukseen, leipomiseen ja muuhun järjestelyyn. Olin hyvin tyytyväinen itseeni!

Vaan mitä teki armas siippani? Hänen vasen olkapäänsä operoitiin 4,5 viikkoa sitten. Oli 2 viikkoa sairauslomalla ja kerkesi siinä ajassa syynätä koko talon läpeensä, huomioi kaikki epäkohdat ja mobilisoi muun perheen. Hän on loistava järjestämään stressin itselleen (ja siinä sivussa toisille) oli  sitten kysymys matkalle lähdöstä, vanhempien vierailusta tai juhlista. Niinpä meillä 2 viikkoa sitten revittiin pari 10 neliön aluetta kaivinkoneella auki ja niihin perustettiin pihakiveys. Toiseen tuli autopaikka ja toiseen betoninen istuinryhmä. Samaan syssyynhän siinä sitten siirtonurmikon asentaa reilulle sadalle neliölle, pesasee pihan ja ostaa kolmen päivän ruuat 12 hengelle.

Siinä sitten omat sektorini menivät himppasen sekaisin! Multaa ja soraa on lapioitu, vanha kitukasvuinen nurmikko myllätty, harattu, kasteltu ja jyrätty, siirtonurmikko rullattu ja istuinryhmä kasattu. Kroppa laulaa Gaudeamusta...

Ajankäyttö on jännä juttu. Nopeat mukavat tehtävät ihminen tekee suitsait. Jos tehtävä on nopea, muttei niin mukava, sitä lykkää tuonnemmaksi, kunnes deadline tikuttaa takaraivossa. Hitaat mukavat tehtävät vaativat "kakkuefektin" hallintaa. Niiden kanssa saattaa väsähtää, koska ne helposti tempaavat mukaansa, eikä puuhastelija huomaa voimiensa ehtyvän. Kaikkein lykättävimpiä ovat hitaat ikävät tehtävät.

Juhlat ja juhlajärjestelyt kuuluvat kaikkiin tehtäväluokkiin. On nopeita mukavia hommia (minulle mm. leipominen), hitaita mukavia (pyykin pesu), nopeita ikäviä tehtäviä (siivoaminen) ja hitaita ikäviä (ruumillinen reuhominen). Kaikkien näiden jälkeen tosin lopussa kiitos seisoo, eli mukavia pidempiaikaisia riemun hetkiä koittaa.

Miehelleni tyypillistä on käynnistää sijaistoiminnot, ulkoistaa stressi toimintaan. Siinä menevät sitten kaikki toiminnan tasoluokat!

Nyt on tehty raskaimmat ekstrahommat ja onneksi on vielä huominen jäljellä. Aurinko on hellinyt ahertavaa lomailijaa  ja parit mukavat puutarhakahvit on juotu ystävien seurassa. Huomenna vielä mukavinta osuutta: leivontaa ja kampaajakäynti. Illalla palaveerataan vielä kollegani kanssa juhlapäivän tarjoilusta. Hän ihana tulee tyttärensä kanssa päästämään myös äiti-ihmisen nauttimaan juhlista.

Kyllä hieman jännitys nousee jo... koululla varmasti myös kyyneleet silmiin...

Ps. vaan kyllä tuo kaikki huhtominen kannatti. Juhlat saavat nousta! Villen juhlat! Piha on nätti. Vielä kun tuo siirtonurmi juurtuisi kunnolla. Ja jos saisi nautiskella pihasta vapaalla koko kesän...