Tosi identiteettityön ääreen

Nyt se alkoi, opiskelu. Jo kolme ennakkotehtävää itsen ja opettajuuden äärellä on tehty, mutta tänään oltiin paikan päällä Taokk:ssa. 

Lueskelin opintojen sisältöjä -koostetta suurella mielenkiinnolla. Se perustuu uudistettuun ammatillisen opettajan opetussuunnitelmaan. Tärkeimmäksi sisällöksi on nostettu opettajaopiskelijan identiteettityö ja oppimissisällöistä on siirrytty osaamissisältöihin. Kooste oli helposti luettava ja motivoiva. Lisäksi pohjakoulutukseni puhuu pitkälti samaa kieltä. 

Olen innoissani! On aivan mahtavaa lähteä tutustumaan omaan opettajuuteen, miettimään identiteetin muotoutumista ja rinnakkaisia identiteettejä. Niitä nimittäin on. Voidaan puhua myös rooleista tai tehtävistä: äiti, vaimo, terapeutti, tanssiharrastaja, tuntiopettaja jne.

Tänään alkanut kurssi on valinnainen pedagoginen opettajuutta pohjustava kurssi. Saimme kaksi tehtävää tälle illalle ja ajattelin pohtia niitä "ääneen" täällä. Pääsimme pohtimaan omia vahvuuksiamme ja kehityskohteita sekä omaa osaamistamme. 

Minulla on vahva toimintaterapeutin identiteetti. Yksi suurimmista haasteistani tuleekin olemaan tuo identiteettityö terapeutista opettajaksi. Vai olisiko ideaalitilanne saada nuo kaksi elämään rinnakkain, täydentämään toisiaan?

Tiimityössä olen vahva, sillä ajattelen, että ryhmä on aina enemmän kuin yksilöittensä summa. Ajattelen ammatillisena opettajana olevani tutor, mentor, silta työelämään. Terapeuttina minun tehtäväni on auttaa potilasta oivalluksiin. Niin se on myös opettajan tehtävässä.

Ryhmien ohjaaminen kuuluu toimintaterapeutin peruskoulutukseen ja psykiatriassa kiinteästi työhöni. Olen hankkinut HAMK:ssa Ryhmänohjaajan täydennyskoulutuksen.  Ryhmänohjaajan haaste on uusiutuminen. Tekee hyvää aika ajoin itse päästä ryhmäläisen rooliin. Kokemus pitää nöyränä ja tuoreena. Minulla on tietoa ryhmän toiminnan vaiheista ja vaikuttavista tekijöistä. Käsitystä siitä, miten opettaja toimii yhteiskunnallisena vaikuttajana, haluan syventää ja siihen haluan myös panostaa. Ajattelen, että opettaja on etuoikeutetussa asemassa. 

Sivusin aiemmin kirjoituksessani ohjaajan viittä roolia: tutkija, innostaja, taiteilija, johtaja ja terapeutti. Itselleni vahvimpina koen innostajan, tutkijan ja terapeutin roolit. Johtajuuden haasteet ohjaamisosaamisessa korostuvat entisestään ammatillisen opettajan työssä. Haluan oppia, miten opettaja voi toimia ennaltaehkäisevässä hyvinvointityössä.

Olen kiinnostunut taiteista, arkikulttuureista ja monikulttuurisuudesta. On mielenkiintoista oppia ymmärtämään, miten eri tavoilla asioita voi hahmottaa ja miten niiden hyväksi voi toimia. Työssäni erikoissairaanhoidossa olen saanut kulkea traumatisoituneitten maahanmuuttajien rinnalla ja oppia heiltä erilaisia toimintatapoja ja käytänteitä. Se on rikastuttanut omaa elämääni. Yksi oppimisympäristö, johon haluan tutustua enemmän, on maahanmuuttajakoulutus ja kotoutuminen.

Toimintaterapeutin koulutuksen perusta on arviointi. Jo varhain meille opetettiin, että täytyy tietää toiminnan tavoitteet ja mitä kohti kuntoutetaan. Se on iskostunut mieleeni. Olen kollegani kanssa voitanut Kanta-Hämeen keskussairaalan laatupalkinnon arviointiryhmä -työllä. 

Työelämävastaavuus opetuksessa on tärkeää ja siihen haluan paneutua. Liian paljon omassa peruskoulutuksessani törmäsin siihen, että opettajalla ei enää ollut käytännön työhön kosketusta. Nyt opettajakoulutukseen lähtiessäni saan zoomata arvioinnille eri perspektiiviä. 

Koska olen tehnyt opettajana vain tuntitöitä, en ole päässyt sisään oppimisympäristöjen kirjoittamattomien sääntöjen viidakkoon. Olen tuossa suhteessa ehkä muutenkin hieman ”villi”. Minulle tulee yksi haasteista opettajakoulutuksessa olemaan luoduissa raameissa pysyminen. Olen rönsyilevä luonne, luovaa toimintaa ja soveltamista suosiva keltainen temperamenttityyppi. Eräs arviointiosaamisen arviointikriteeri on ”toimii erilaisissa oppilaitosympäristöissä noudattaen niiden vakiintuneita käytänteitä”. Minussa herää helposti henki, että jos jokin käytänne on ”aikansa elänyt”, ei vastaa tarkoitustaan tai kömpelö, sille voi kehittää toimivamman version. Ei aina niin hyvä piirre, herättää pahaa vertakin joissain ihmisissä. Luovuuteeni liittyy myös kyky sopeutua helposti sekä joustavuus.

Olen hidas lukemaan, mutta luen ajatuksella ja samaan aikaan sovellan teoriaa kokemaani. Olen siis hyvä soveltamaan tietoa, mutta en rakasta teorioita. Opintosisällöistä historiaosuus tulee olemaan minulle haasteellinen. Ihmisen kehitys ja persoonallisuuksien erilaisuuden ymmärtäminen on itselleni taas luontaista. Olen käynyt SDI (Stregth Deployment Inventory) –koulutuksen, joka auttaa ymmärtämään erilaista toimintaa ja toiminnan taustalla olevia motivaatioita.

Koen, että opintielläni on riittävästi pohjatietoa ja kokemusta hyödyntää ja peilata uutta vanhaan. Sitä odotankin innolla. Myös haasteita riittää, mikä on pelkästään hyvä asia. Olen nopea suoltaja ja reagoija. En ole aina jaksanut jälkeenpäin paneutua kirjoittamaani ja se on jäänyt paikoitellen pinnalliseksi. Haluan näitä kirjallisia tehtäviä opetella tekemään pidemmällä aikajänteellä ja pohdiskellen. 

Kaikkiaan haluan oppia pedagogisia taitoja ja saada välineitä (täytettä työkalupakkiin) opetustyöhön. Sitä en vielä tiedä, hankkiudunko kokopäiväisesti opettajaksi vai jatkanko pätevöityneenä samoilla linjoilla kuten tähänkin saakka. Aika näyttää. Tärkeintä on elää nyt, ottaa opinnoista kaikki mahdollinen irti.