Hämeen alueella on meritoitunutta terapiaeläintoimintaa ja me saimme nauttia koulutettujen terapia-alpakoiden seurasta ja liikuttua. Suurisilmäisen eläimen lumovoima on uskomaton. Silmät kurkkivat rastaetutukan alta tarkkaavaisina ja lempeinä.
Kun käden upotti kaulalle, se hävisi superpehmeään villaan rannetta myöten. Ja alpakoita oli jo siistitty kesäkuumille.
Oli liikuttavaa katsoa nuoria mielenterveyskuntoutujia, jotka nauliutuivat kontaktiin tämän kauniin eläimen kanssa jopa tunniksi. Sanoja ei tarvittu, vain läsnäolo ja kosketus, puolin ja toisin.
Alpakka ei haise, eikä siitä jää käteen rasvaista tahmaa. Teki mieli vain sillittää, silittää, halata ja tuijottaa takaisin. Välillä se kallisti kaulansa kiinni minun rintaani ja kerjäsi lisää, kuunteli kuin koira rapsutusta korvan takaa.
Kuin koira Madonna myös käveli kasvattajansa Pirkon kanssa metsän siimekseen. Alpakka on siisti eläin, ei papanoi eikä pissi kuin "vessapaikalleen".
Näitä kaunottaria olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Huomasin hymyileväni poskeni kipeiksi ja hakevani katsekontaktia Fuksien ja Madonnan kanssa. Madonna päästeli vienoja äännähdyksiä kuin jutellen meille ihmisille tai lajitoverilleen.
Olen alpakkafani! Tämä oli kaikkiaan kuudes kohtaaminen tämän eläinlajin ja kolmas tämän duon kanssa.
Ollaan läsnä luonnossa ja toistemme kanssa, ollaan ihan alpakkoina!
Pehmeitä juhannusterveisiä kaikille <3
Tosi alpakoita juhannusterveisiä sinne! :-)
VastaaPoista