Tosi kierroksella päivä 3.

Ympärillä seinät ja alla ihan oikea patja. Ihanaa! Vessa oli 100 metrin päässä ja vesi piti hakea keittiöltä, nyt kun sitä taas sai.  Urbaanit vaeltajat olivat virkistyneitä.

1.8. teimme sitten päiväpatikan ilman rinkkoja. Kävelimme Oulankajoen rantaan, jossa Jerry pääsi virvelöimään. Huonosti otti tällä kertaa Oulangan lohet. Birgitta uitteli varpaita joessa ja Minna ja minä -kivihörhöt- kuljeskelimme nenät kiinni tantereessa ja ihailimme joen uoman kiviä. Muutama päätyi taskuunkin... Olimme harvinaisen maltillisia haalimisen suhteen, koska kumpikaan ei halunnut rinkkaan lisäpainoa.

Jatkoimme Hiiden Hurmos -nimisen päiväreitin (5 km). Suota (napostelin matkan varrella lakkojakin), keloja, poronhoitoalue, luontokeskus ja Kiutaköngäs. Mykistyn aina sen äärellä. Punaiset dolomiitti-kalliot ja uhkea jyly. Oli taas pakko päästä aivan kosken töyräälle. Kaikkiaan päivään mahtui patikointia 8 km. Patikoinnin päätteeksi oli mahtavaa saada luontokeskuksessa lautasellinen lohisoppaa.

Cämppärin kahviossa vetäisimme vielä jälkiruoaksi maukkaat vadelmamunkit ja kahvia. Illalla lammen rannalla odotti lämmin sauna ja kuivaushuoneessa kuivat kengät. Saunasta lampeen uimaan ja usvaista iltaa ihailemaan. Taivas muuttui myöhemmin usvasta tulenpalavan punaiseksi. paistoimme vielä leirinuotiolla makkaraa ja seuraavalle päivälle teimme taaaaaas uuden suunnitelman. Melontaosuus!

Illalla vielä runoilimme. Jokainen nainen oli ottanut mukaan jonkin "sytykkeen". Birgitta oli tuonut mukaansa erään hienon tekstin mindfullnes -kirjasta. Silmukoimme sen, eli valitsimme kukin itseä puhuttelevat sanat ja lauseet ja tällainen teksti syntyi ensin:

Tähtisumu kehittyy 1

Hän näki ne,
jalanjäljet.
Niihin sekoittuivat auringonvalo
varjot ja sumu
rannalla ilman tarkoitusta,
ilman päämäärää.
Vain hän oli täällä
vain hän käveli
askel kerrallaan
kaikkien asioiden läpi,
läpi tähtisumun ja salamoiden.
Hän nousi paikasta, jossa istui.
Hän jatkoi matkaa
kohti tulemista, hajoamista, katoamista,
olemassaolon kipeys ja ihanuus
kirvelivät silmiä.
Väistämättömyys.
Ja siinä hän nyt makasi
selälleen kellahtaneena.
Sätkivät jalat julistivat suurta hellyyttä
kaikkea elämää kohtaan.
Kuinka hän halusikaan elää!
Hän näki ne,
omat jalanjälkensä.

Teksti jalostui vielä pantoum -runon muotoon:

Tähtisumu kehittyy 2
Olemassaolon kipeys ja hellyys,
jota sätkivät jalat kuljettavat,
vilistävät ohitse sumussa.
Paljon jalanjälkiä.

Jota sätkivät jalat kuljettavat,
näkee omat jalanjälkensä.
Paljon jalanjälkiä
rannalla ilman tarkoitusta.

Näkee omat jalanjälkensä
hän, joka uskaltaa katsoa
rannalla ilman tarkoitusta
päämäärättömästi hortoillen.

Hän, joka uskaltaa katsoa:
vilistävät ohitse sumussa
päämäärättömästi hortoillen
olemassaolon kipeys ja hellyys.