Retkueessa oli oma Moses, joka uhosi tuovansa jokaiselle vaellukselle auringon mukanaan. Siitä sitten veistelimme. Moseksemme söi ruisleipää, hernerokkaa ja parsapastaa... Että meinasiko "pärryyttelemällä" pitää pilvet loitolla! Niin siitä sitten tuli "Moses road"!
Koko matkan oli kyllä tilannekomiikka kohdillaan ja nauru raikasi. Välillä ihmettelimme, miten nuoriso-osasto, Jerry, jaksoi meitä keski-ikäistyviä täti-ihmisiä, mutta poika oli mitä rauhallisin ja pitkämielisin matkakumppani.
Seuraava etappimme olisi siis Oulangan retkeilyalue. Sieltä olimme varanneet mökin vasta seuraavalle yölle, olimme siis aikatauluamme edellä 12 h.
Kaikessa rauhassa etenimme sääennusteita ihmetellen. Uimme Birgitan kanssa erälammissa ja sytyttelimme nuotioita tulentekopaikoilla. Miten ruoka maistuukaan niin taivaalliselta ulkona? Lounaspaikka oli noin 4 km ennen Oulankaa. Tuolloin alkoi kaukainen jylinä kuulua jostain pohjoisemmasta. Ounastelimme sen kiertävän seurueemme, kuten Moses oli luvannut.
Ihan emme retkeilyalueelle ehtineet. Taivaan hanat aukesivat kilometri ennen alueen portteja ja koko poppoo kastui läpimäräksi. Nauratti! Koskaan eivät kenkäni ole olleet niin märät! Leirintäalueen pitäjä Ari veisteli, että "onko vähän kosteeta?"Majoittuminen klo 17.30 ja sähköt menivät koko alueelta klo 18... Ei vettä hanasta, ei virtaa hellaan, ei pöhinää kuivaushuoneessa, ei myöskään sitä varattua saunaa. Märät kamat pitkin mökin terassia ja naulakoita... Virta tuli klo 24.00 Päätös toiseksi yöksi jäämisestä kypsyi. Märillä kengillä ei paljoa kävellä! Pähkinöitä ja proteiinipatukkaa iltapalaksi, juomapullosta hampaidenpesuvettä ja maate!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti