Retkueemme nimi Karhunkierroksella oli siis Vaeltavien runoilijoiden kerho. Meistä kaksi oli kirjallisuusterapiaohjaajia, joten meille kynän ja vihkon kuljettaminen joka paikkaan on aivan luonnollista. (Vihko saa mielellään olla ruma, jotta sinne on henkinen lupa soheltaa ja sotkottaa kaikenlaista) Itse en lähde mihinkään ilman kynää laukussa. Paperia löytyy aina, jolle kirjoittaa, vaikka sitten vessasta...
Etapilla Oulangan retkeilyalueella kirjoittelimme uusiorunoja (jotka olivat näytillä aiemmin, retkipäivässä 3), runoja rumista ja kauniista sanoista sekä väri+vaellus -sanapareista. Tässä sanailun satoa.
Kauniit ja rumat sanat. Tämä eteni niin, että kukin kirjoitti pienille lapuille 4 kaunista sanaa (tarkoitus tai kauniilta kuulostava) sekä 4 rumaa sanaa (tarkoitus tai rumankuuloinen). Kohdalleni osuivat kauniit olivat KAIHO, KUULAS, AAMU, UNI ja rumat YRJÖ, KÄRVISTELLÄ, KARSEA, SOTA. Niistä syntyi kolme versiota...
"Yrjö huokaili kaihoisasti.Kuulas aamu pyyhki karsean unen.
Hän oli kärvistellyt juoksuhaudassa.
Sota ympärillä melskasi.
Kuulas aamu,
rauha.
Kunnes lapset heräävät..."
"Karsea Yrjö läksi sotaan
kärvisteli siellä aikansa.
Pahaa unta!
Kunnes tuli kuulas aamu,
kaiho
ja sotakarkuruus."
"Karsea krapula!
Kärvistelyä!
Yrjö lentää!
Sota vatsahappoja vastaan.
Tulisipa uni, kuulas aamu
ja juhlinta olisi kaiho vain!"
Teimme kirjoituksen samalla tekniikalla väreistä ja vaellus-sanastosta.
"Taivas oli muuten kylmän sininen,mutta suon päällä kulki värikäs sateenkaarisilta.
Suon tuoksu oli huumaava.
Kivenharmaa kelohonka natisi viisauksiaan,
kun istahdin pitkospuiden kylkeen penkille.
Sapenvihreä suonsilmä näytti virnistävän.
Otin rinkasta rakkolaastarin,
riisuin sukan ja tarkastin,
kuinka paha oli vasemman päkiän tilanne:
muheva rakko!
Sen oli aiheuttanut eilispäivän vesikenkä.
Mielen viisari ei siltikään heilahtanut alas.
Nikkasin suonsilmälle silmää
ja jatkoin matkaa.
Luonto parantaa!
Hei, tuohan on tosi hauskan oloista ja samalla välittyy hyvin retken tunnelma. Tunsin jo hetken olevani vaelluksella. Tunsin tuoksut.
VastaaPoistaTulin yllättämään sinut, sillä blogissani olisi sinulle aamu-haaste. Olen ollut haastetauolla, mutta nyt innostuin pitkästä aikaa. Kenties otat haasteen vastaan?
Luin postauksia taaksepäin ja mukavia hetkiä olet täällä lähellä minua viettänyt :)
VastaaPoistaKuusamon seutu on lähellä sydäntäni! Sinne veri vetää aika ajoin! Reissu oli mitä onnistunein :D
PoistaKiitos Sari-suloinen! Otan haasteen vastaan. Ne aina jaksavat sytyttää! Eli aamuhaaste, 5 kuvaa aamulta! Se on siis huomenna! <3 Ja aivan, Kuusamon erämaa oli täynnä tuoksuja: suopursua, metsälampia, aamu-usvaa, nuotion tuli, aamukahvi, kosken kostea kalaisuus, kuiva mäntykangas...
VastaaPoista