Tänään vietin päivän toimintaterapia -seminaarissa Helsingin messukeskuksessa. Teemana oli toimiva arki ja elämänlaatuun vaikuttavat asiat. Niitähän riittää.
Siellä istuskellessani jäin pohtimaan, miksi joihinkin asioihin lähellä elävän, läheisen tai ystävän, on vaikeaa ottaa kantaa. Olen kuullut omasta muodonmuutoksestani aika ajoin sekä kehuja, kauhistelua että letkautuksia. Jopa koirani lihomiseen tai laihtumiseen ovat läheiseni kiinnittäneet huomiota. Poliittisiin mielipiteisiin huudellaan toinen toisille varsinkin sähköisissä viestimissä kasvottomina. Yksi on kuitenkin teema, johon jostain kumman syystä suhtaudutaan hienovaraisesti. Alkoholin käyttö! Ja tätä en ymmärrä. Kukkahattutäti minussa röyhisti rintaansa.
Ammattihenkilökunnalla terveydenhuollossakin on vaikeuksia kysellä alkoholin käytöstä. Miksi? Mikä siinä on niin arveluttavaa? Tuleeko kyselijälle nolo olo, myötähäpeä, kiusaantuminen? Silti voimme kysyä kaikenlaista muuta henkilökohtaista: painoa, pituutta, ruokailutottumuksia, palkan suuruutta, rahan käyttöä, perhetilannetta, mielenterveyden tilaa. Töissä katsellaan poikkeuksetta liian pitkään työkaverin dokaamista siihen puuttumatta. Missä on varhaisen tuen malli? Onko se alkoholi todella Se Kuningas, jolla on alaisiaan parempi, koskematon asema?
Liiallisen alkoholin kulutuksen kansanterveyshaitat ovat moneen otteeseen tutkimuksilla todistetut. Maksat sanovat rasvoituttuaan poks. Nilkkoja taitellaan. Liiallisen käytön takia pidetään tuhansia sairaspäiviä omalla ilmoituksella. Kännissä pahimmat käyttäjät pieksävät läheisensä turvakotiin. Humalaiset tulevat kylille sammuttuaan ryöstetyksi. Kännissä ihminen on yleensä kaikkea muuta kuin viehättävä ja kivaa seuraa. Tarvitseeko luetella muuta?
Kuitenkin känniääliön toilailuja katsotaan läpi sormien, hymähdellään myötähäpeää tuntien hienovaraisesti. Miehet varsinkin ovat toisilleen kamalan lojaaleja ja pyrkivät vähättelemään haittoja ja toteamaan, "No kaikkihan me joskus"... "Sattuuhan sitä"... Ei tarvitse sattua!!!
Veikkaan, että monenkin humalahakuisen ihmisen käyttäytyminen muuttuisi, jos ihmiset alkaisivat kertoa, miltä oikeasti tuntuu 1) istua känniääliön pöydässä, 2) toimittaa kaverille talouspaperia sikailujen sotkuun, 3) yrittää keskustella hänen kanssaan hänen kerratessaan kymmenettä kertaa samaa jargonia, 4) kantaa huolta siitä, selviääkö kaveri ehjänä kotiin 5) kun humalainen vitsin varjolla mollaa kaveriaan tai 6) korjailla känniääliön oksennuksia tuparitalon vessasta.
Ihmettelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti