torstai 12. syyskuuta 2013

Tosi oppimisympäristössä

Huh, mitkä kolme viimeisintä päivää! Olen opintojeni ansiosta päässyt tutustumaan kolmeen aivan mahtavaan oppimisympäristöön ja tavannut asialleen omistautuneita, innovatiivisia ja nuoriin luottavia ammatillisia opettajia. Tuota kohti!

Olin vaikuttunut tutustumiskäynneistä Treduun ja Tamk:n tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan Tampereella. Tredu on ammatillinen oppilaitos, joka on uusinut ja edelleen uusii tilojaan ja luo näin suurta campusta Hervantaan. Tilat ja välineistö olivat tarkoituksenmukaiset ja opettajien ote realistinen ja kannustava. Oleskelutiloihin on kiinnitetty huomiota, ne ovat värikkäät ja viihtyisät, jopa hauskasti toteutettu, kuten rekan nuppi "olohuoneena".

Tam:n tietojenkäsittelyssä on otettu käyttöön aivan uusi opintosuunnitelma, joka tuo koulutuksen lähelle työelämää. Jo viikkorakenteeltaan se luo mielikuvan työssä olemisesta ja opintojen edetessä reaaliprojektit yrityksistä valmentavat oikeisiin töihin. Tamk:n campus on itsessään valtava. Siellä opiskelee kaikkiaan noin 8000 opiskelijaa eri ammatteihin. Tilat ovat myös uudet ja sielläkin on panostettu viihtyvyyteen. Varsinkin Y-campuksen kirkkaanpunaiset istuinryhmät kutsuvat tiimiytymään syliinsä. Limenvihreät nojatuolit sekä värikkäät Fatboyt houkuttelevat ottamaan opetuksen ajaksi mukavan asennon. Kirjoittajat on huomioitu tuolipöydillä. Kahvi- ja ruokailulinjat ovat näinä opintopäivinä vetäneet hyvin, eikä kohtuuttomia jonoja ole päässyt syntymään. Toiminta on aktiivista ja ajanhengessä: työelämän nuoret onnistujat esittäytyivät (mukana mm. Elastinen) ja keväisin järjestetään pelimessut.

Tänään oli oman ammattini pääpaikalla Metropoliassa Helsingissä. Totesin, että kyllä on koulutus muuttunut 20 vuodessa. Fyysisesti toimintaterapian koulutusohjelma sijaitsee Kätilöopiston sairaalassa. Sain olla seuraamassa kolmannen lukukauden opiskelijoiden opetusta. He olivat aiemmin viikolla opiskelleet neurologista toimintaterapiaa, halvaantuneen käden ja neclect -oireesta kuntoutumista sekä terapeuttisia interventioita. Nyt opettaja esitti aivohalvauspotilasta ja kolmen ryhmän opiskelijat ohjasivat "kuntoutujaa" aiemmin tekemänsä suunnitelman mukaan. Mikä mahtava oppimiskokemus, peilaamismahdollisuus ja tilaisuus yhdistää opittua teoriatietoa suoraan käytäntöön. Ihailtavaa oli myös opettajan laittaminen itsensä likoon!

Täytyy todeta, että oma ammattini on kyllä melkoista arjen akrobatiaa! Niin moneen asiaan vaiva, vika tai haitta toimintakyvyssä vaikuttaa ja niin moneen asiaan voimme toimintaterapeutteina vaikuttaa! Ja millaisia oppimisympäristöjä maailma tarjoaakaan oppijalle. Meille toimintaterapeuteille mikä tahansa paikka on käännettävissä oppimisympäristöksi: kirjasto, kauppa, tori, rautatieasema, museo...

Näiden päivien jäljiltä oli niin täynnä informatiota, että oli pakottava tarve painella metsään. En ottanut sienikirjaa mukaan ja opetellut uusia lajikkeita! Poimin vain tuttuja ja turvallisia, aiemmin opittuja kantarelleja, tatteja ja kosteikkovahveroita. Pää tuulettui raikkaassa syyssäässä koiran kanssa huhtoessa. Nyt on raukea olo ja sauna kutsuu.

PS. Intoa piukassa jatkan tästä huomenna ryhmätyönä tehtävän posterin tekoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti