Tosi kuntoon

Taivas, että ihminen päästää itsensä huonoon fyysiseen kuntoon! Näin on päässyt käymään. Ensin ajattelin, että rapakunnon syynä on viime kesän lämpimässä löhöily, mutta kyllä juuret johtavat pidemmälle.

Päätin aloittaessani opintovapaan panna käyntiin myös kuntoiluohjelman. Suunnittelin sen seuraavasti: tiistaina opiston kuntoliikunta läheisellä koululla, keskiviikkona työkavereiden kanssa sairaalan kuntosalille, torstaina sairaalan henkilökuntayhdistyksen bailatino ja muina päivinä koiran kanssa ulkoilua ja metsässä samoilua tai polkupyöräilyä.

Ihan kaikkea en ole vielä samaan viikkoon saanut mahdutettua, mutta pyrkimys on. Kaksi viikkoa on kuntosalille meno estynyt hammasoperaation vuoksi. Puoli päätä puuduksissa ei ole kivaa mennä salille kuolaamaan. Ja ei sitä tiedä, mihin se puudutusaine vielä huhkiessa valahtaa... Opiskeluaikatauluni ovat myös hieman sotkeneet aikatauluja. Olen kyllä niinäkin päivinä juossut junalle tai kävellyt oppimisympäristöharjoittelupaikkaan, joten ihan löysänä ei olla oltu!

Järkytys oli kyllä kaaaaaaaamea, kun ensimmäisen kerran olin tiistain kuntojumpassa 10.9. Luulin valuvani kuiviin hien paljoudessa, henki rahisi askelsarjoissa, käsivarret eivät jaksaneet pysyä ylhäällä suorina (mokomat pulkan narut!) ja vatsalihakset... siis mitkä vatsalihakset... Kyllähän ne sitten torstaina ilmoittivat äänekkäästi olemassaolostaan! Seuraavalla viikolla kidutettiin reisiä ja pakaroita, minkä seurauksena kävelin seuraavat pari päivää kuin housuuni paskoneena. Bailatinossa ei mennyt juurikaan paremmin. Ainoa lisävauhtia ja sisua antava tekijä suhteessa kuntoliikuntaan oli se, että pidän lattarimusiikista ja tanssimisesta, joten jaksoi, jaksoi! Sen jälkeen oli reisien ulkosyrjien vuoro protestoida äkillistä liikunnan lisäystä.

Tänään koittaa neljäs viikko tätä programmia. Alkaa helpottaa. Onneksi kunto kohoaa kuitenkin epäluuloistani huolimatta. Ja ei vain fyysinen kunto vaan tämä mielenterveyskin siinä kupeessa. Olen jossain vaiheessa viime tai edellisen talven tuiskuissa kirjoittanut kiukkuisena pahasta ja hyvästä hiestä... Lumen kolauksessa tulee paha hiki, eikä mielenterveys kohene, paita kastuu, hanskat kastuvat, päällystakkikin kastuu, otsasuoni pullistuu ja suusta pääsee ärriä. Kuntoliikunnassa ja varsinkin tanssiessa tulee hyvä hiki, suupielet kääntyvät irvistyksen sijaan hymyyn ja hikinorot selän rännissä tuntuvat nautinnollisilta. Minusta ei siis ole hyötyliikkujaksi. Liikunnan pitää olla ensisijaisesti hauskaa!

Tänään on taas luvassa kuntoliikuntaa klo 20. Mukaan tarvitsee ottaa pienet käsipainot ja jumppakumi. Hallelujaa mun pulkan narujani!!!