Aamulla satoi toinen ensilumi maahan. Kestäisiköhän tämä nyt ja valaisisi maan.
Suhteeni lumeen on monisyinen. Miksi pitäisin lumesta? Siksi, että koira pysyy puhtaana lenkeillä. Säästyn ainaiselta pyyhkimiseltä ja suihkuun kantamiselta, kun annan hurtan kahlata lumihangessa ennen sisälle päästämistä. Lumi mahdollistaa lumikenkäilyn ja alppihiihdon. Suurin syy miksi lumi saisi tulla jo marraskuun alussa on se, että maisema valaistuu kuolettavan pitkän pimeän ajan jälkeen. Harhaa, tiedetään. Yhtä pimeää on vieläkin, mutta tuntuu valoisammalta. Olen tässä kohtaa ilolla harhainen.
En ihan kamalasti lumesta välitä siksi, että se on kylmää, sen tuloa ei voi hallita ja sitä pitää lykkiä pihassa erilaisilla työntimillä kulkuväyliltä. Suoraan sanottuna inhoan lumen luontia. Siinä tulee taas se paha hiki, niin kuin ikkunoiden tai auton pesussa sekä niiden pihakalusteiden roudaamisessa talvisäilöstä kesään ja toisin päin. Varsinkin nuoskalumen kanssa tappeleminen saa ärräpäät lentelemään ja päivän pilalle. Tuolloin en ole mukava ihminen. Aikani säästyin lumitöiltä vetoamalla siihen, että en jaksa työntää kolaa, olen liian heikko (uskokaa huviksenne, läpi meni!). Mies hommasi lumen työntimen. "Kuorma pienenee, jaksat!" Oli pakko alkaa muodon vuoksi heilumaan sen kanssa pihassa. Mutta eihän ne hommat olleet sitten ollenkaan oikein tehty: lumikasat kuulemma väärässä paikassa ja vedelty "ryssäläisittäin". Ei edes sinne päin! Osti sitten lumilingon... Siihen minä en koske. Linkoaa minut vielä -heiveröisen naisihmisen- naapuritalon seinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti