Tosi nopeeta

Viikoittain on asioita, joita pitää hoitaa ja joille pitää varata aikoja. Onneksi on tietokone ja kännykkä! Olen yleensä hyvinkin sähäkkä noiden asioiden järjestämisessä. Mutta mitä tapahtuu, jos puheluuni ei vastatakaan ensimmäisillä kahdella yrittämällä? Turhaudun, kun asian toimittaminen viivästyy ja jää mahdollisesti kokonaan.

Lasten koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyy aina asioita, joita täytyy selvitellä koululle päin. Kuulun yhdistykseen, joka on pienellä porukalla kovasti aktiivinen. Minun on pitänyt koko syksyn varata itselleni pari lääkäriaikaa (vuosihuoltoja). Näiden lisäksi olen tehnyt luento- ja oeptuskeikkoja, joita on sovittu lähinnä s-postitse. Työhommat olen hoitanut aina ajallaan: sopinut, tarkentanut ja varmistanut. Yhdistysasioihin olen ottanut kantaa, jos katson itselläni olevan sanottavaa tai asia koskee suoranaisesti omia vastuualueitani: lehtityötä, hallitusta tai koulutusta. Lasten kouluihin olen ollut yhteydessä ehkä muutaman päivän viiveellä muistaessani. Perässä on laahannut painava lasti omia tarpeita ja ne lääkäriajat.

Hammaslääkäritarve akutisoitui tuossa kolmisen viikkoa sitten, kun jälleen kerran vanha amalgaamipaikka lahosi ja murustui osittain suuhuni. Siis vielä painavampi syy hoitaa itselle aika luottolääkärin vastaanotolle. Meni tähän päivään saakka, että sain sen ajan. Viikko sitten yritin soittaa, mutta varattua tuuttasi viiden minuutin ajan. Turhauma! Malttamattomuus! Toiselle luottolääkärille sain tilattua eilen illalla ajan netin kautta. Kätevää! Sihteeri ehdotti aikaa aamutuimaan s-postilla ja hyväksyin sen. Nyt enää tarvitsee hiissautua paikalle paikat puhtaina!

Olenko näin piittaamaton itsehoidon suhteen, että annan ajan kulua ja odotan ehkä suurempaa katastrofia tulevaksi, ennen kuin saan hoidettua rutiiniluontoiset terveydenhoidon asiani? Ehkä vähän niinkin. Ajattelen kuitenkin suuremman syyn olevan tässä infoähkyssä, jota poden jatkuvasti. Enhän edes meinaa muistaa alakerrasta lähtiessäni, mitä olin menossa yläkerrasta hakemaan, kun siinä välissä jo olen hoksannut hoitaa pari muuta juttua paikoilleen. Aina tulee uusia asioita, muka akuutimpia ja näppärästi pois päiväjärjestyksestä hoidettavia, sellaisia nopeita. Nopeita nimenomaan! Päivän sana on nopeus. Ellei asiaa saa hoidettua nopeasti, se ikään kuin unohtuu muka vanhana notkumaan johonkin tajunnan liepeille. Siellä se hengailee ja nostaa välillä sormeaan ikään kuin taksia tilaisi. Ja aina menee ohi!

Täytyy ryhdistäytyä ja tsempata. Eiköhän ihminen kuitenkin ole itselleen se kaikkein tärkein instrumentti ja hoidettava asia. Sillä jos itse ei voi hyvin, eikä ole toimintakykyinen, ei itsestä hyödy kukaan muukaan. Luulisi nyt tällä iällä ja kokemuksella tietävän. Luulisi terapeutin tietävän!