Koulusysteemi on muuttunut omilta ajoiltani melkoisesti. Kurssimuotoisen lukion olen itsekin jo käynyt (eli ei nyt niin hirveän kauan aikaa sitten?), mutta peruskoulun yläluokatkin ovat jo jaksottaisia. Näen siinä paljon hyvää: reppu kevenee, kun ei tarvitse raahata julmettua kirjamäärää päivittäin selässään, rauha keskittyä tiettyihin aineisiin, opiskellaan kerralla jokin kokonaisuus (opettaa esseistiksi). Lukion kurssitkin on tehty niin houkutteleviksi kokonaisuuksiksi, että mieli teki lähteä lapsen kanssa opintielle uudelleen. Vai miltä kuulostavat Mediapaja, Omituisten otusten kerho, Kansainväliset suhteet, Riskien maailma tai Musikaalikurssi? Hmm. Polynomifunktiot, Vektorit, Differentiaali- ja integraalilaskenta? No joo, ei! Mutta on kurssimuotoisuudessa yksi iso miinuskin.
Mihin perustuu kielten oppiminen? Sanojen opetteluun mielestäni ensisijaisesti (kielioppi tulee siinä sivussa). Toistoon ja kielen käyttämiseen. No toteutuuko toisto kurssimuotoisessa kielten opiskelussa? Ei! Pojallani oli liki puoli vuotta taukoa espanjan kurssien välissä. Muistiko perussanoja? Ei muistanut. Katosivat värien nimet ja verbit. Heikon tason huomaan myös ruotsissa. Englantia tulee käytettyä arjessa tietokoneella ja musiikkia kuunnellessa päivittäin. Englannissa on myös alakoulun vankka pohja viikottaisesta kielen käytöstä, samoin tyttärellä saksan kielestä, joka alkoi vitosella. Jo noilla muutamalla jaksottomalla vuodella saadaan aikaan tarpeeksi toistoja, että perussanastosta jää muistijälki kalloon.
Pitääkö tässäkin ottaa vanhempien lisää vastuuta lapsen opiskelun valvomisesta ja matkustuttaa mukuloitaan kielitaidon kehittymisen toivossa ympäri sopivankielisiä maita? Minulle sopii! Saisko opintotukea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti