Tosi nenänmukaista

Lukaisin tässä aamulla blogin, jonka kirjoittaja on ottanut tehtäväkseen nujertaa marraskuun masentavan pimeyden ja raakuuden kirjoittamalla joka päivälle yhden nautinnon. Ihanaa! Olen nauttinut suunnattomasti lukiessani niitä ja näin se marraskuu onkin taittunut ehtoopuolelleen. Huh! Tänään postauksessa puhuttiin tuoksuista. Se sai minut miettimään itselleni tärkeitä tuoksuja.

Wikipedia sanoo hajuaistista näin:  Hajureseptorisolut sijaitsevat nenäontelon katossa hajuepiteeliksi kutsutulla alueella. Hengitysilman kemialliset aineet liukenevat nenän limakalvon limaan ja ärsyttävät hajusoluja. Hajuradan ensimmäiset neuronit ovat hajureseptorisoluja, joiden soomat sijaitsevat hajukäämissä. Hajukäämistä lähtevät hajuradan toiset neuronit, jotka päättyvät isoaivojen kuorikerroksen hajualueelle, joka on osa tunne-elämää säätelevää keskusta. Ihmisellä on noin tuhat erityyppistä hajusolua, joista jokaisessa on vain yhtä hajureseptoria. Hajuaisti on yksi vähiten tunnettu ja tutkittu ihmisen aisteista. Vahvaan hajuaistiin liittyy myös usein erittäin tarkka hajumuisti. (Melko tieteellistä...)

Erilaiset tuoksut tosiaan tuovat mieleen muistoja paikoista, ihmisistä, tapahtumista. Terapeuttisen kirjoittamisen ryhmissä käytän joskus tuoksupulloja, joita haistelemalla kutsutaan muistoja kirjoituksiin. Vanhaan taloon astuessa tulvahtaa nenään hieman ummehtunut kostea haju ja niin palautuu mieleen mummolan vinokattoinen vintti sahanpurut seinäeristeenä ja kuolleet kärpäset ikkunalaudalla. Toukokuun kukkiva tuomi herättää muistot kevätjuhla-aamuista, jolloin käveltiin parijonossa Kaukopään koululta Kolmen Ristin kirkolle. Puhtaan vaatteen silittämisen nostattama tuoksu saa jostain syystä muistamaan aina saman tietyn päivän. Tulen yläasteella koulusta kotiin ja äiti on levittänyt puhtaat pyykit ja silityslaudan olohuoneeseen. Äidin silittäessä alan tehdä läksyjä viereisen ruokapöydän ääressä. 

Tuoksuista ehdoton suosikkini on vanilja (näköaistin mukaan vaniljatanko ei ole mikään kaunotar!). Vaniljaisia tuoksukynttilöitä täytyy aina olla. Miltei kaikki hajuvedet, jotka omistan, pohjautuvat vaniljalle (ykköskiitos BS:n vaniljaöljylle). Vaniljaa kahviin ja pullataikinaan ja jos mahdollista pyykin huuhteluaineeseen. Rakastan myös muita mausteita: kardemumma, kaneli, neilikka, yrtit. Kuiva kahvi kuuluu top 5 kärkeen. Nautin kahvinkeittimen lataamisesta. Jostain syystä valmis musta liemi ei sitten tuoksukaan yhtä nautinnolliselta (ilman vaniljaa). 

Tuoreen pullan ja sämpylän tuoksu on herkullinen.  Jo pelkän tuoksun takia kannattaa alkaa leipomaan. Tosin se palkitsee kyllä sitten muillakin aistialueilla ja on todella rentouttavaa. Ruoka-aineista vihreät omenat ovat ehdollistaneet kuolan eritykseni. Heti herahtaa vesi kielelle, kun vaan ajattelenkin niiden hapokasta, raikasta tuoksua ja makua (kiitos erään kosmetiikkafirman omenabodymististä). Ja sitten on kirsikka (sitäkin saa suihkeena)! Ja manteli ja kookos ja hunaja...

Luonto tarjoaa oikean tuoksujen ilotulituksen ihan läpi vuoden. Keväistä aamua ei kyllä korvaa mikään, mutta ei pahasti jää jälkeen syksyinenkään aamu tai raikas pakkasilma. Tuoreen mullan kuopsuttaminen, jasmiini, juhannusruusu ja kielo. Juuri ajettu ruoho, seipäälle nostettu heinä (vieläkö sitä tehdään?) ja järveltä käyvä tuuli.

Lämpiävän saunan tuoksu maaduttaa. Hormista nousee savu, istut pihakeinussa heinäkuisena lauantai-iltana. Ei ole kiire mihinkään ja odotat vain lauteille pääsyä. Nautit tuoksusta ja valoisasta illasta. Lasissa kädessäsi läikehtii ehkä vahvasti nahkan tuoksuinen punaviini. Rakastan myös ulkona kuivatettujen vuodevaatteiden tuoksua ja sitä, kun saan kömpiä juuri pedattuun sänkyyn niiden väliin (sen saunomisen jälkeen pehmennein jäsenin).