torstai 4. marraskuuta 2010

Tosi läskiä

Minne suuntaan kiukkua tirsuvan katseeni? Kävin vaa'alla ja mitään ei ole tapahtunut. No onneksi edes näin. Olisi kamalaa, jos lukemat näyttäisivät vielä enemmän kuin muutama viikko sitten. Huhkin heikkopäisen lailla metsälenkkejä koiran kanssa. Kannan klapeja tuntitolkulla pihasta kellariin: 10 rappusta alas täyden kopan kanssa ja takaisin ylös. Tanssin kaksi kertaa viikossa villejä latinorytmejä, hytkyn ja heilutan, vatkaan ja veivaan.

Pyrin syömäänkin säännöllisesti ja pieniä annoksia, etupäässä proteiinipitoista ruokaa. Mutta sitten ne hilaripaukut: irtokarkit, suklaa ja jäätelö. Siinä on suurin kompastuskivi ja kiukun kohde. Ja kun tätä teoriaa vie eteenpäin, päästään oikeaan syylliseen: Suomen pimeä vuodenaika syksy! Kaamos ja hiilihydraatien suloinen turrutus!

Jollain on varmaan jonkun asteinen kehonhahmotushäiriö. Peilistä katsoo ihan normaalivartaloinen nelikymppinen nainen, mutta kaikki mittarit viuhuu punaisella ja painoindeksinkin mukaan olen ylipainoinen. Mitä, mitä, mitä? Ja sitten puolustuspuheet ja kaikki tekosyyt. Vanhemmiten aineenvaihdunta hidastuu (en vaan tiennyt, että se vanhemmiten on jo käsillä). Painavat luut olen aina omistanut. Vanhana urheilijana minulla on normaalia enemmän lihasmassaa. Läskihän painaa vähemmän kuin lihas... Minulla on varmasti normaalia suurempi sydän! Tai sydämen laajentuma... Tai jos maksani on rasvoittunut ja painaa TODELLA paljon?

Niin tai näin, näillä mennään. Ihan saan kiukun kohdentaa omaan itseeni ja löperöön itsekuriin noitten herkkupalojen suhteen. Ei elämästä kuitenkaan pidemmän päälle mitään tulisi, jos aina joutuisi pidättäytymään nautinnoista. Pyrin siis pidättäytymään kohtuudessa. Pääasia on, että yleinen vointi on hyvä ja suurempia kremppoja ei ole. Olen senkin ajan kokenut, kun mieli oli maassa ja kilot alakantissa. Ei sekään nautinnollista ollut. Jalat jaksavat tätä ruhoa kantaa, kunhan silmät kestävät katsoa peiliin.

Ja sattuipa tuossa alkusyksystä hauska kohtaus lähikaupan eteisessä. Oli vielä ihanan lämmintä ja sai kulkea paitahihasillaan (yleensä kuljen vielä aika avokaulaisessa). Olin tulossa 15 v poikani kanssa kaupasta ulos, kun tuulikaapissa lompakosta tipahti kolikko. Kumarruin poimimaan sitä. Vastaan tuli kolmen nuoren miehen poppoo ja miltei törmäsivät kumartelevaan minuun. Yksi miehistä seisahtui samaan aikaan kuin minä suoristin ruotoni. "Hyvät tissit!" pääsi nuoren herran suusta. Totesin siihen, että "kiitos, kiva kun nuoremmillekin kelpaisi". Ainoa, joka tästä hämmentyi, oli matkassani ollut teinini. Mikäs tässä siis. Olen ilolla rintava, reitevä ja persevä karjalaisakka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti