Tosi tuntemuksia

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalis-spiritualistinen olento. Ilo saa hyppimään ja ääntelemään kovaa, rinnan kuplimaan. Kolhut tunne-elämässä näkyvät vuorovaikutuksessa ja kehon asennossa. Avuttomuus vie voimat kehosta: kädet eivät saa tartuttua ja jalat eivät liiku. Myötähäpeän tuntemus on se, kun itse haluaisi vajota pöydän tai jopa maan alle ja jättää häpeän aiheuttaja hoitelemaan tilanne yksin. Usein kuitenkin tuollaissa tapauksessa yritän pelastaa mitä pelastettavissa on, jopa toisen nahkan. Kunnon vihan puuska sumentaa katseen ja panee koko kropan tärisemään. On tilanteita, joiden tuntemuksia on vaikea selittää toisille. Uskon, että jokaisella on näitä hyvin henkilökohtaisia kokemuksia. Tunnistammeko niitä? Osaammeko vielä kuulla, mitä mieli ja keho viestittävät?

Kokkaan paistettuja kananmunia kiireettömänä lauantaiaamuna keittiössä. Lieden viereisellä apupöydällä tuoksuu jo kahvi. Olen vetäissyt paitulin päälle paksun kylpytakin. Katse tavoittaa pihalla kiviaidan päällä tasapainoilevan oravan ja jaloistani kasvaa villasukkien läpi juuret laminaattilattiaan. Tähän tuntemukseen kiteytyy kokonainen hyvä olo. Saavutan sen nykyisin entistä useammin, mutta ensimmäisen kerran tuon kokiessani olin pillahtaa itkuun onnesta. Tunnetta en voi muuten kuvailla kuin juurilla: kuulut juuri tähän paikkaan, nyt.

Joskus olen tilanteessa, johon tunnen olevani liian suuri. Vai onko tilanne minulle liian ahdas? En puhu fyysisestä koosta enkä oikeastaan esillä olostakaan. Lähinnä kyse on itsensä sovittamisesta tilanteeseen. Siihen liittyy kiusallisuutta, epätietoisuutta mihin kätensä laittaa ja silmänsä laskee. Ilmeissäkin on kontrolloimista. Joskus tunteen luovat ristiriitaiset odotukset tapahtuman kulusta, välillä tunteet sisällä paisuttavat nahkaa repeämispisteeseen. Sitä ei oikein tiedä, kuuluuko tähän paikkaan ja tilanteeseen vai ei. Toisaalta tekisi mieli juosta kiljuen pois, toisaalta halata ihmistä pöydän toisella puolella. 

Sitten on se kummallinen ilmiö, kun näen söpön vauvan tai koiranpennun. Tartun kohdetta poskista. Hampaat puristuvat tiukasti yhteen, poskilihakset kiristyvät ja suusta pääsee tukahdutettu "voi että kun sä olet ihana!" Väkivaltaisesta ilmeestä voisi lukea "Voisin pistellä sut pureksien poskeeni." Kannibaalinen kummitäti saattaa aiheuttaa hämmennystä vieraammassa väessä. 

.