Taudin kuvaan kuuluu kova hakkaava yskä, kuume ja kurkku-keuhkokipu. Niitä nyt sitten vällyjen välissä parannellaan ja levätään. Ääneti jonkun aikaa, sitten viskibassoillen. Perhe varmaan on tyytyväinen, kun sitä ainaista papatusta ei ole kuulunut muutamaan päivään. Koira on turhautunut, kun ei ole päässyt pidemmille lenkeille. Rouva itse on myös turhautunut liikkumattomuuteen ja kiduttavan tikahduttavaan köhään. Toisaalta saan hyvin omin tunnoin nyt maata. Kumma kun siihen ei meinaa itselleen muuten lupaa suoda. Keho on viisas!
Herään aamuöisin lätäkössä, eli kulutan 2 pyjamaa per yö. Olen kuin viihdevuotinen muija! Tänäkin aamuna luulin, että peiton alla mönkii joku ötökkä paljaalla selällä, kun kutitti. Olin kyljelläni ja kas, hiki se siellä loi uomiaan (eikä virrassa kroolannut niitä ötököitä). Tukka oli liiskautuneena sen puolen poskeen, jolla olin tyynyä syleillyt. Muutenkaan en ilahdu aamuvieraista, mutta nyt KÄSKEN kaikkia pysymään kaukana. Ensinnäkin: ettette saa tätä tautia. Tää on kamala! Toiseksi: en todellakaan ole edukseni. Millään lailla! Erakoidun täällä nyt tovin, luen naistenlehti-hömppää, juon litroittain fenkoliteetä ja surffailen netissä. Onneksi on Fb ja puheeton vuorovaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti