Tosi krääh!

Herään aamulla suu auki. Kaikki, mikä näkyy kurkunpäähän saakka, on kuivaa saharaa. Silmissä unien jäännökset pitävät kiinni ripsistä viimeiseen asti. Se pitää paikkansa, että ihminen hikoilee ainakin puoli litraa vuorokaudessa, useimmiten muutaman litran. Kun käännyn, mukanani kierähtää märkä t-paita. Normaali aamu.

+ Silmiä kirvelee. Yritän huutaa tyttärelle, että sulkee makuuhuoneen oven, mutta ääni kuulostaa tulevan vanhalta korpilta sängyn alta. Kurkkua kutittaa. Saan suljettua suun kostuttaakseni limakalvot, ikenet ja kielen. Keuhko-onteloista kumpuava paineaalto saa rykimään. Silmät vuotavat. Kipu tuntuu selkäfileissä, pallea vinkuu viimeisiään. Kun kohtaus loppuu ja henki kulkee taas, olen valmis jatkamaan unia. Flunssa-aamu, kuumeella, köhällä ja poskiontelotulehduksella ryyditettynä.

Kaikki, pienikin vastoinkäyminen, aiheuttaa sen v:llä alkavan tunteen. Läikytän teetä pyjamanhousuille... Kirjoitan väärin tekstiviestin miehelle... Olen menossa lääkäriin ja edessä ajaa joku kurppa neljääkymppiä... En löydä Secret Gardenin levyä, kuoret kyllä... Tärkeä kokous sovitaan ilmoituksestani huolimatta niin, että minun on vaikeaa ehtiä sinne... Vuorotteluvapaasta kiinnostunut kollegani ei tulekaan haastatteluun... Nyt on jo torstai... Ei päästäkään lähtemään Itä-Suomeen vanhempia katsomaan... Koira tuo neljättäkymmenettä kertaa saman vihreän vinkuvan pallon heitettäväksi... Systeri toi naistenpäivälahjaksi Fazerin sinistä.... Eikö sekin nyt jo näe, että sisar on muutenkin ylipainoinen? Posti tuo maksumuistutuksen maksetusta laskusta... Ulkona paistaa aurinko... Mieleen tulee erään tuttavan outo käytös ja mielikuvitus ottaa suihkukoneen alleen... Telkkarissa on Lenita... Taas yskittää... Ja sitten virtsattaa... Suunnittelen ostavani Tenoja tai Pamperseja... En ole sairastamiselta ehtinyt nukkua päiväunia...

Kohta menen iltaunille. Kelaan perjantaina saman kuvion aamurituaaleja, sillä olen edelleen sairaslomalla. Yritän olla positiivisempi, sellainen normaali. Oikeastihan aurinko on ihana, rakastan sitä. Paista aurinko siis huomennakin, jooko?!

Tosi lääkitty

Syysflunssa! Heti se iskee koulujen alettua. Minä imuroin sen yleensä ensimmäisten joukossa. Nyt sitä on kestänyt 2 viikkoa ja alkavat limakalvot olla koetuksella, samoin mieli. Olen kuulostanut Bonnie Tylerilta nyt jo reilun viikon. Haluaisin ääneni takaisin, vaikka tämä kovin sexyltä kuulostaakin. Haluaisin myös alkaa taas kuntoiun, joka pahasti keskeytyi taudin varastettua kehoni käyttöönsä.

Olen nyt maannut tautia pois, tylsistynyt ja lähtenyt töihin. Olen myös lääkinnyt itseäni erilaisilla flunssalääkkeillä ja nenäsumutteilla, kurkkutableteilla ja -pastilleilla.

Perjantaina olin töiden jälkeen aivan raato. Makasin sohvalla ja kiukuttelin miehelle, joka yritti aktivoida minua kanssaan ruoanlaittoon. Käänsin kylkeä, vedin oranssin saalin päälleni ja nukahdin. Parin tunnin kuluttua ruoka oli valmis ja kömmin poterostani tukka kaakossa ylös. Olo oli läpitukkoinen. Etsin keittiöstä Panadolia. Mies sanoi, että pöydän kulmalla on yksi. Tabletissa oli jakouurre, jonka molemmin puolin merkintä "P250". Jep! Se tekee 500 mg parasetamolia. Vettä ja lääke kurkusta alas. Ruokailun jälkeen alkoi poskia pakottaa. Epäilin poskionteloiden tulehdusta ja säntäsin yläkerran vessaan onteloitani tyhjentämään. Hyvin meni, kultasulat tuli ulos ja ei kun taas maate ja kuppi kuumaa teetä sisuksiin.

Lauantaiaamuna heräsin hieman jo terveemmän oloisena. Ajattelin kuitenkin ehkäistä mahdollista tulehdusta ja haeskelin jälleen niitä Panadoleja. Löysin yhden foliossaan ja tipautin sen kämmenelleni. Sepä näytti jotenkin erilaiselta kuin edellisiltana ottamani... Siinä ei ollut jakouurretta... Ei siinä myöskään lukenut mg-määriä... Hmm! Kahvikuppi kourassa istahdin keittiön pöydän ääreen pohtimaan, mitähän lääkettä perjantai-iltana oli tullut otettua. Kelasin päiviä taaksepäin ja haa! Torstaina olin antanut koiralle viimeisen matolääkkeen kolmen päivän kuurista. Selvitystyöt paljastivat, että koira oli siirtänyt sen pois ruokakupistaan, tytär oli löytänyt tabletin maasta ja laittanut sen keittiön pöydlle. Siitä mies ojensi sen minulle ja minä siemaisin sen kiduksiini. Ei ihme, että ontelot tyhjeni! Muuhun elimistöön se tuskin vaikuttaa. Axiluria oli tarkoitettu 500 mg kymmentä painokiloa kohti!

Tosi kipee ja paikallaan

Kaikki keinot käytin ( Tosi torjuntaa ) ja sitten kun keinot lopetin luultuani olevani turvassa, se iski: flunssa. Kaikki muut perheessä se olikin jo kolunnut.

Taudin kuvaan kuuluu kova hakkaava yskä, kuume ja kurkku-keuhkokipu. Niitä nyt sitten vällyjen välissä parannellaan ja levätään. Ääneti jonkun aikaa, sitten viskibassoillen. Perhe varmaan on tyytyväinen, kun sitä ainaista papatusta ei ole kuulunut muutamaan päivään. Koira on turhautunut, kun ei ole päässyt pidemmille lenkeille. Rouva itse on myös turhautunut liikkumattomuuteen ja kiduttavan tikahduttavaan köhään. Toisaalta saan hyvin omin tunnoin nyt maata. Kumma kun siihen ei meinaa itselleen muuten lupaa suoda. Keho on viisas!

Herään aamuöisin lätäkössä, eli kulutan 2 pyjamaa per yö. Olen kuin viihdevuotinen muija! Tänäkin aamuna luulin, että peiton alla mönkii joku ötökkä paljaalla selällä, kun kutitti. Olin kyljelläni ja kas, hiki se siellä loi uomiaan (eikä virrassa kroolannut niitä ötököitä). Tukka oli liiskautuneena sen puolen poskeen, jolla olin tyynyä syleillyt. Muutenkaan en ilahdu aamuvieraista, mutta nyt KÄSKEN  kaikkia pysymään kaukana. Ensinnäkin: ettette saa tätä tautia. Tää on kamala! Toiseksi: en todellakaan ole edukseni. Millään lailla! Erakoidun täällä nyt tovin, luen naistenlehti-hömppää, juon litroittain fenkoliteetä ja surffailen netissä. Onneksi on Fb ja puheeton vuorovaikutus.

Tosi torjuntaa

Tytär aivastelee ja kuumeilee. Mieheltä ei juuri tullut suusta pihinää kummempaa. On kuulemma "kurkku ihan s***n kipee". Kurssilaisilta on menneet äänet, samoin parilta ystävältä. On taas siis se aika vuodesta, kun nokka vuotaa, ränni valuu, yskintäkuorot kisaavat äänekkyydestä ja talot voisi lämmittää kuumeisilla ihmisillä.

Minä yritän väistellä viruksia. Aseina liukkaat liikkeet ja arsenaali pillereitä. Aamurutiineihin kuuluu kourallinen tabletteja ja kapseleita ison vesilasin kera, johon on sekoitettu Echinaforsea: 2 monivitamiinia, 2 jättihelokkia, 2 kuitua, 2 maitohappoa ja kalaöljy. Illalla nappaan vielä 1-2 vitamiinipuristetta tekemään ihmeitä yön aikana. Neuroottista tai ei, mutta tautisina aikoina kulkiessani julkisilla paikoilla en koske kaiteisiin ja avaan ovet käsi hihan sisässä. Olen täysin vakuuttunut, että säästyin viimekertaisilta sikapossutaudeilta tämän ansiosta. Ainakin sairaalassa toimii!

Jos Suomessa yrittää välttää liikkumista epidemioiden aikana, saa pysytellä kotona puolet vuodesta. Ei siis onnistu. Otetaan avuksi lämpimän mehun juominen, runsas vesi ja C-vitamiinitehokuuri. Vähintään nelinkertaiset annokset kehiin (ja juokset vessassa: C-vitamiini kun ei varastoidu vaan ylimääräinen tulee ulos). Jotkut vannovat superfoodin nimiin kaikessa, mutta kalliiksi tulee tuo torjunta.

Voit ottaa flunssarokotteen. Olen elämäni aikana kerran sen ottanut, enkä ole koskaan ollut niin paljon sairaana kuin sinä syksynä. Sain varmaan kaikki muut virukset, paitsi sitä, mitä vastaan olin rokotettu. Sitä paitsi inhoan piikkejä.

Hauskin kuulemani flunssan ehkäisykeino tulee Virosta. Sieltä Hämeeseen töihin tullut naislääkäri ohjeisti, että uitetaan puuvillasukat Kossussa tai Vodkassa, tiristetään ne nihkeiksi ja vedetään puhtaisiin jalkoihin. Päälle villasukat tuomaan lämpöä, imemään kosteutta ja sitten eiku nukkumaan. Aamulla pitäisi olla flunssan ensioireet poissa (ja nukkujan varmaan pienessä pöhnässä!). Täytyy myöntää, en ole kokeillut, mutta jos ensi yönä...

Valkosipulin parantaviin vaikutuksiin uskoo monikin. Yön ajaksi voi halkaistut valkosipulin kynnet laittaa tyynyliinan sisään, josta ne tuprauttelevat eteerisiä höyryjään nukkujan onteloihin. Olen myös kuullut, että ne puolikkaat kynnet voi työntää korvakäytäviin tai varpaiden väliin sukkien sisään unten ajaksi. Pääset siis kätevästi eroon paitsi flunssasta myös petikaverista. Varmista asia hörppäämällä höyryävän kuumaa sipulimaitoa!