Herään aamulla suu auki. Kaikki, mikä näkyy kurkunpäähän saakka, on kuivaa saharaa. Silmissä unien jäännökset pitävät kiinni ripsistä viimeiseen asti. Se pitää paikkansa, että ihminen hikoilee ainakin puoli litraa vuorokaudessa, useimmiten muutaman litran. Kun käännyn, mukanani kierähtää märkä t-paita. Normaali aamu.
+ Silmiä kirvelee. Yritän huutaa tyttärelle, että sulkee makuuhuoneen oven, mutta ääni kuulostaa tulevan vanhalta korpilta sängyn alta. Kurkkua kutittaa. Saan suljettua suun kostuttaakseni limakalvot, ikenet ja kielen. Keuhko-onteloista kumpuava paineaalto saa rykimään. Silmät vuotavat. Kipu tuntuu selkäfileissä, pallea vinkuu viimeisiään. Kun kohtaus loppuu ja henki kulkee taas, olen valmis jatkamaan unia. Flunssa-aamu, kuumeella, köhällä ja poskiontelotulehduksella ryyditettynä.
Kaikki, pienikin vastoinkäyminen, aiheuttaa sen v:llä alkavan tunteen. Läikytän teetä pyjamanhousuille... Kirjoitan väärin tekstiviestin miehelle... Olen menossa lääkäriin ja edessä ajaa joku kurppa neljääkymppiä... En löydä Secret Gardenin levyä, kuoret kyllä... Tärkeä kokous sovitaan ilmoituksestani huolimatta niin, että minun on vaikeaa ehtiä sinne... Vuorotteluvapaasta kiinnostunut kollegani ei tulekaan haastatteluun... Nyt on jo torstai... Ei päästäkään lähtemään Itä-Suomeen vanhempia katsomaan... Koira tuo neljättäkymmenettä kertaa saman vihreän vinkuvan pallon heitettäväksi... Systeri toi naistenpäivälahjaksi Fazerin sinistä.... Eikö sekin nyt jo näe, että sisar on muutenkin ylipainoinen? Posti tuo maksumuistutuksen maksetusta laskusta... Ulkona paistaa aurinko... Mieleen tulee erään tuttavan outo käytös ja mielikuvitus ottaa suihkukoneen alleen... Telkkarissa on Lenita... Taas yskittää... Ja sitten virtsattaa... Suunnittelen ostavani Tenoja tai Pamperseja... En ole sairastamiselta ehtinyt nukkua päiväunia...
Kohta menen iltaunille. Kelaan perjantaina saman kuvion aamurituaaleja, sillä olen edelleen sairaslomalla. Yritän olla positiivisempi, sellainen normaali. Oikeastihan aurinko on ihana, rakastan sitä. Paista aurinko siis huomennakin, jooko?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti