Tosi asioita (matkailun varrelta) osa 1

28.2.2012
"Hotellihuoneen parvekkeella. Viereisen rinteen kuuset hohtavat harmaata vihreyttään. Vastapäätä kohoavat lumihuippuiset vuoret. Olemme solassa, jossa sulava lumi pitää meteliään. Olen puolikuntoinen. Nenäontelot ovat kutisevat ja tirskuttaa. Olen pyöreä ja kunto on huono. Kävelin tänään lasten kanssa kylän ympäri ja vielä reilun tunnin valokuvausreissun. Olen aivan hikinen ja poikki. Pakko laihduttaa!"

Havaintojani lomaviikon tiistailta. Kotisuomeen saavuimme lauantaina 3.päivä ja voin sanoa, että paluulennon nousu ja lasku olivat inhottavia. Lähdin matkaan nuhaisena. Välissä oli pari selkeää päivää ja voimautumisen tunnetta. Perjantaiaamuna alkoi kröhä. Sunnuntaina kävin Mehiläisen päivystyksessä: poskionteluntulehdus, kahdeksan päivän antibioottikuuri ja kolme päivää sairaslomaa. Ennen nukkumaan menoa kuumetta oli 39 astetta, aamulla herätessä (yön hikoiltuani) alilämpöä. Ei siis mikään ihan "jiihaa-fiilis".

Kirjoittelen satunnaisia havaintoja reissulta, Pohjois-Italiasta, italialaisista, ruokailusta, suksimisesta, patikoimisesta... Seuraa siis jatkokertomuksia.

Kun kerran laihduttamisesta aloitin, niin jatketaan ruokailulla. Jestas sitä ruoan määrää, mitä iltaisin tuli sisäänsä ahdettua. Pakkoko oli syödä, voitte kysyä. Viikkoa ennen matkaa mieheni ilmoitti meidät molemmat Keventäjiin. Kiva! Hirrrrveen hyvä ajankohta liittyä laihdutusporukoihin! No se viikko meni hienosti. Tilastointini mukaan vain yhtenä päivänä söin enemmän kuin kulutin. Mutta mitä tapahtui Italiassa?

Matkustaessa pyrin aina kokeilemaan paikallisia ruokalajeja. Edinburghissa söin mm. haggista, joka näytti koiran oksennukselta, mutta maistui hyvältä (jos ei ajatellut, mitä söi), pippurista maksalaatikkoa perunamuusin kera. Niin myös tällä reissulla halusin kokea italialaista keittiötä parhaimmillaan. Karppaajan kauhu, se tiedetään. Onhan kyseessä pastojen ja pizzojen koti! Lisäksi suomalaisittain omituiset ruoka-ajat ja neljän ruokalajin illalliset. Ajattelin, että tämän viikon jälkeen ei hyvä heilu!

Aamupalalla croissanttia pähkinävoilla tai kirsikkamarmeladilla, maitokahvia ja jugurttia. Laskiessa oli pakko puolen päivän aikaan saada lounasta. Kulutus oli sen verran kova niillä rinteillä. Pizzaslaissi, polenta e funghi, pestopastaa.... Lepopäivinä klo 13 jälkeen oli miltei mahdotonta löytää ruokapaikkaa. Kylässä oli yksi pikaruokapaikka ja hakemalla löydetyt kaksi pizzeriaa. Muut menivät siestalle, samoin marketit. Marketit aukesivat 15.30 ja ravintolat vasta klo 19. Kävimme siis testaamassa nuo kaksi avoinna olevaa ravintolaa ja mmmmm.... olihan se herkkua. Italian pizzat ovat huomattavasti suomalaisia yksinkertaisempia, mutta silti niin maukkaita. Suomessa syön yleensä kinkku-aurajuusto-ananas- pizzan. Madonnassa ravintoloiden listalla ei ollut yhtäkään pizzaa, missä olisi ananasta. Torstaina söin pizzan nimeltä Madonnina. Se sisälsi herkkupohjan, tomaattikastikkeen ja mozzarellan lisäksi omanaa ja gorgonzolaa. Aika makunautinto! Suosittelen kokeilemaan.

Meillä oli varattuna puolihoito hotellissa. Illallinen alkoi klo 19.30. Suomen aikaa siis 20.30 eli "törkeen myöhään"! Salaattipöytä notkui herkkuja: rucolaa, pinaattia, artisokan sydämiä, tomaattia, maissia, marinoituja paprikasuikaleita, kutunjuustoa.... Ja kun tulit täyden salaattilautasen kanssa paikallesi, siellä nökötti antipasto: pizzapala, kinkkulautanen, lehtitaikinakieppi täytettynä katkaravuilla tai sienillä. Kauhistutti jo tuossa vaiheessa, että mitenkähän ämmän käy!

Varsinaiset ruoat valittiin aina edellisenä iltana listalta 3-4 vaihtoehdosta. Primi piatti oli yleensä joku keitto, munaruoka tai pastaruoka: lasagnea, pestopastaa, tomaattipastaa, pastaa sienillä. Ne pastat olivat herkullisia... myös hirvittävän täyttäviä. Kun hiilaripommi oli ahdettu pötsiin tuli secondi piatti. Söin parina päivänä kalaa (poika kokeili mm. sinihaita, joka haisi kamalalle, muttei maistunut niin pahalle). Muutaman illan secondi yllätti. Suomessa on totuttu siihen, että tomaatti-mozzarella-salaatti tai ilmakuivattu kinkku hunajamelonilla on alkuruoka. Nyt eteeni lävähti lautasellinen parmankinkkua, jonka alle oli piilotettu puolikas meloni viipaleina.

Viimeisenä vaan ei ollenkaan turhimpana dolce, jälkiruoka. Jäätelöä, tiramisua, pannacottaa, jäätelö- tai suklaakakkua, struudelia, hedelmäsalaattia...

Ai että laihduinko? No en taatusti. Vaaka näytti kamalat 4 kiloa viikon plussana. Tein kyllä kokeen ja merkkasin muistinvaraisesti loman ensimmäisen laskettelupäivän ruokailut ja urheilut. Keventäjät väitti, että jäin noin 400 KCal vajeelle päivän suosituksesta. Ja pah, sanon minä! En usko. Kirjasin jopa juomani viinitkin...

Kunhan järkytykseltäni ja pahimmalta taudilta toivun, jatkan muista aiheista!