Tosi vieroittavaa

Tuleeko vieroitusoireita? Tästä postauksesta lähtien pidän reilun viikon blogitauon. Lähden perheen kanssa matkalle, laskettelemaan. Kohde on Italia, Madonna di Campiglio. Siitä tuonnempana.

Kesästä -10 lähtien olen kirjoittanut jotain lähes päivittäin. Natalie Goldberg-kurssi Orivedellä auttoi kirjoitusummetukseen, josta olin kärsinyt tuolloin kuukausia. Oli mahtavaa huomata, että siellä se oli, kaikkien kerrostumien alla, kyky kirjoittaa. Paluumatkalla kotiin itkin ilosta. Olin niin huojentunut. Lauloin Happoradion Kaunis minä-levyn tahtiin ja kyynelehdin.

Ummetustakin tarvitaan, jotta luova voima saa levätä. Symmetriapaussi, sanoisi kuvataiteilija Toivanen. Paussin jälkeen osaa taas hämmästellä niitä ihmeellisiä sanoja ja lauseita, jotka valuvat käden kautta paperille tai näppäimille. Paussin mentyä arvostaa kykyä havainnoida, nähdä, kyseenalaistaa ja kuvailla. Ja kyllä, paussin jälkeen ottaa harppauksia, kehittyy, uskaltaa irrotella. Ei ole mitään menetettävää. Sitä kirjoittaa kuin viimeistä päivää, henkensä vimmalla, ettei uusi tauko tulisi ihan pian. Kirjoittaa pitääkseen sen painostavan hiljaisuuden loitolla.

Minulta löytyy kyniä jokaisesta kassistani. Melkein jokaisesta löytyy myös jonkin sortin vihko (-nen) ja vihkossa epämääräisiä lauseita, huudahduksia, paikan ja kirjan nimiä. Aion piilottaa lauantaina käsimatkatavaroihin päiväkirjan ja pari kynää. Koneessa on aikaa kirjoitella, fiilistellä ja havainnoida. Lähden siis sekä alppihiihtämään että hakemaan inspiraatiota. Forse io imparai italiano. Non capisco, se tuli jo tutuksi Roomassa. Grazie lettore !