Joka paikka on ahdas: kotipiha, tie, oviaukot, postilaatikon edusta. Ihmettelin kaupungin auraustoiminnan logiikkaa, kun kasoja oli jätetty keskelle toista kaistaa. Mukulakivikadut muuttuivat vaaleanruskeaksi mössöksi. Tiedättekö sellaiset kanelimurokeksit? Tien pinta on kuorrutettu sellaisella keksitaikinalla! Poltinahon liikenneympyrässä liukuu kylkimyyryä ajoitpa sitten 15 km / h tai satasta. Kun on niin valkeaa joka puolella, pihasta lähtiessä ei erota, missä piennar loppuu ja tie alkaa. Iskee lumisokeus! Sitten iskee ärsytys. Ahdasta on siis myös pään sisällä! Vihoviimein astuessasi tien sivuun jättämästäsi autosta suoraan polveen asti kohoavaan lumimassaan on raivo jo kiehunut yli ja sumentanut arvostelukyvyn. Huomaat kiroavasi ääneen. Lahkeet kastuvat ja lumi sulaa sukkiin.
Kun avaat kymmenen senttisellä lumipatjalla kuorrutetun auton oven ottaaksesi sisältä raappaharjan, etupenkille pelmahtaa kilon kimpale lumihiutaleita. Turvaa ja lämpöäkö ne sinne pakenevat hakemaan? Ensin siis puhdistat oman penkkisi, jotta voit istahtaa laittamaan auton lämpiämään. Sitten harjaat ja hinkkaat jäisen kulkupelin esille. Kun vihdoin istahdat hikisenä lähteäksesi liikenteeseen, ikkunat huurtuvat ja saat pyyhkiä niitä tai istua tukka putkella puhaltimien huutaessa (hyvä puoli on se, että hikikin kuivuu!).
Niin että jo riittää! Lähettäkää seuraava lumisatsi Grönlantiin!
PS. Mieheni ajoi lumilingolla pihassa, kun eräs mies ohi kulkiessaan oli pysähtynyt peliä ihastelemaan ja sanonut, ettei vaimo ymmärtäisi tuollaisen päälle. Turhuutena pitäisi. Ja pah sanon minä! Hyvä vaan kun hommasi, ei minun tarvitse huhkia tuolla. Vihoviimeistä hommaa (ikkunan pesun kanssa!). Naapurin Seppoa ymmärrän. Hän ei ole koko talvena tehnyt lumitöitä. Istahtaa maasturiinsa ja ajelee pihassa edestakaisin. Siinä se lumi tamppautuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti