lauantai 4. helmikuuta 2012

Tosi vakuuttunut

"Erilaisia ihmisiä ja heidän taitojaan yhdistämällä syntyy kokoaan suurempi Suomi."

Tämä lause on yhdistänyt viimeisten muutaman kuukauden aikana suuren joukon ihmisiä. Erilaisia ihmisiä nimenomaan! Lause on tähän irrotettu Pekka Haaviston vaalikampanjatekstistä. Se on mielestäni yhteisöllinen lause, salliva ja sydämellinen lause.

Torstaina Helasen Tarjan vinkkaamana minulle soitti Hämeen Sanomien toimittaja ja kysyi tulisinko haastateltavaksi. Aiheena presidentin vaalit ja tavalliset ihmiset kampanjan takana. Ihmettelin, että miksi ihmeessä juuri minä. Hämeenlinnassa on vireä vihreä tiimi, joka on tehnyt aivan upean kampanjan Pekan hyväksi. Minähän olen hyvin epäpoliittinen ihminen. Eihän minulla ole mitään järkevää sanottavaa!!! Suostuin kuitenkin tapaamiseen Haavisto-klubille perjantaina 3.2.

Illalla kaivoin tietokoneelta Vihreiden nettisivut ja päätin muistuttaa itseäni puolueen arvoista, jotta olisin edes hieman uskottava. Olin ne joskus lukenut läpi ja tällä hetkellä elin niitä mielikuvatasolla.

VASTUU TULEVAISUUDESTA, maailman säilyttäminen ja mahdollinen parantaminen jälkipolville
LUONNON KUNNIOITUS, ympäristön ja eläinten eettinen ja oikeudenmukainen kohtelu
SOSIAALINEN OIKEUDENMUKAISUUS, ihmisarvot, hyvät peruspalvelut, kohtuullinen toimeentulo
SIVISTYS, jokaisella on oikeus koulutukseen, kulttuuriin ja sivistykseen
GLOBAALI VASTUU, vastuu ylettyy rajojen yli
MONIKULTTUURISUUS, oikeus valita elämäntapansa vahingoittamatta muita
FEMINISMI, suokupuoli on lattia, jolata ponnistaa, ei katto, johon törmätä
OSALLISTUMINEN, kaikilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa
HYVÄ ELÄMÄ, tavoitteena on onnellisuus ja elämänlaadun parantaminen

Juu. Olin muistanut ihan oikein ja valaistuin vielä hieman lisääkin. Siinä ajellessani töistä Birgeriin lehtihaastatteluun esitin itselleni kysymyksen: Äänestäisinkö toisin, jos ajattelisin vain itseäni? Vastaus oli päivän selvä: En! Arvomme menevät käsi kädessä. Ne on helppo allekirjoittaa. Minulla on myös pyrkimys parhaani mukaan toteuttaa niitä, mutta en suostu ottamaan syyllisyyttä ja paineita, mikäli arjessa joudun tekemään kompromisseja.

Arvopohja antaa hyvät eväät olla hyvä ihminen. Tabermannin sanoin "olla ihminen ihmiselle". Kuntoutustyössä olen päivittäin arvojen äärellä. Olisin huono terapeutti, ellen uskoisi ihmisen hyvyyteen, sisäiseen tietoon ja muutosmahdollisuuksiin.

Pahat kielet voivat nyt tuhahtaa, että helppohan Niemiskän on tuolla elintasolla. Hyvinvointini on taattu. Olen siitä onnellinen, voin auttaa senkin kautta muita (käytän kirpputoreja, mm. Fidaa ahkerasti, olen lahjoittajana Unicefin kummina, Amnestyssä ja Suomen Punaisessa Ristissä). Vastuu yhteisestä hyvinvoinnista on ihan jokaisella. Sen huomaa jo työyhteisössä. Jos porukassa on joku ikijurputtaja, voi se kuukausien kuluessa syödä tekemisen ilon jokaiselta.

Uskon siihen, että annettu hyvä palaa jossain muodossa antajalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti