Päähänpä pälkähti vanha muisto elämäni ensimmäisestä laskettelukokemuksesta. Sen jälkeen muutamasta muustakin. Isäni oli saanut kahdet sukset, joita piti lähteä testaamaan. Ajoimme kahdestaan hänen kanssaan Myllymäkeen Imatran ja Lappeenrannan puolivälissä. Monot jalkaan ja suksille. Ehkä mukana oli hieman suuruuden harhaa, koska muistan ajatelleeni, että helppo homma! Ensimmäisellä laskulla päädyin alas, hissijonolle asti. Selälläni. Puoli välissä paino luiskahti ahterin puolelle ja paiskauduin selälleni suksien päälle. Jalat olivat 90-asteen kulmassa ja pipopääni (silloin ei käytetty kypäriä) pompsahteli lumista rinnettä vasten. Kun vauhti pysähtyi, näin vierelläni monoisia jalkoja ja yläpuolellani pari uteliasta hissiin jonottajaa. Vielä kun ensimmäinen hissimatka mäen alta kummulle tuli roikuttua kapulassa, ei seisottua kapula selän takana... voi nolo!
Samalla reissulla itsevarmuus nousi ensikompuroinnin jälkeen. Muutama mallikas lasku ja sitten taas alkoi tapahtua. Olin juuri päässyt ylätöytäreen ravintolan tasolle, kun oikea suksi hyppäsi vasemman yli, tein oikeaoppisen freestyle-piruetin ja jatkoin matkaa itsekin hyvin hämmentyneenä. Mutta olisittepa nähneet ne kahvilan asiakkaiden ilmeet...
Tuon jälkeenkin on napsahtanut Satua leukaan. Sappeessa naisten viikonloppua viettäessämme oli lauantain ja sunnuntain välissä tullut suojasää. Rinne oli kohtalaisen vetisessä ja nuoskaisessa kunnossa. Sinne ilmestyi harjanteita. Yhteen sellaiseen pamautin suorilta. Sukset jäivät kiinni lumeen, mutta kroppa jatkoi matkaa (massan hitaus!) Päädyin komean kuperkeikan seurauksena niskoilleni muutaman metrin päähän menopeleistäni. Hartialihas venähti. Seuraavan viikon luentokeikka Helsinkiin jäi tekemättä, kuten muutkin sen viikon työt.
Sattuipa myös kerran Kalpalinnassa, kun Venla oli neljän vanha... Kalpiksen antiikkiset hissit olivat (kuinka ollakkaan 1) jumissa ja vain (kuinka ollakkaan 2) kapulahissi toimi. Since Myllymäki en ollut kapuloihin koskenut, jos muunlaisia hissejä oli tarjolla. Nyt yritimme mennä tenavan kanssa kapulalla ylös. Kapula kuitenkin iski äitiä polvitaipeeseen, minkä seurauksena horjahdin eteenpäin. Otin käsillä vastaan, etten olisi murskannut nelivuotiasta ja vastaliikehän on siis taaksepäin. Jälleen kerran olin itselleni niin kovin tutussa selällään-asennossa, jalat koukussa kiinni suksissa. Nyt venähti polvi ja kahden viikon päästä tästä laskettelin Italiassa Cerviniassa polvituessa.
Cerviniassakaan en säästynyt ilmalennolta. Haaveilin siellä kyllä liitovarjolaskusta, mutta se jäi tekemättä. Ihan itse liitelin. Päätin laskea merkityltä rinteeltä ihan vaan siihen viereiselle puuterille, mutta sepä olikin kohtalaisen upottavaa höttölunta. Sukset haukkasivat syvään ja "Hei me lennetään taas!". Seurauksena ei ollut venähdyksiä, vain pehmeä tussahdus ja suu, silmät, kaulus ja hihat täynnä lunta. Armotonta kiroamista ja sen jälkeen hillitön käkätys. Ja hikihän siinä tuli, että sieltä itsensä ylös suori.Se pahin pyllähdys tapahtui Levillä ja siitä olenkin jo kirjoittanut. Sen seurauksena olin sairaslomalla 5 kk.
Viikon päästä olemme perheen kanssa Italiassa Madonna di Campigliossa Dolomiiteilla. Alkavalla viikolla en mene mäkiin. Pysyn tasamaalla. Korkeintaan teen koiralenkkejä, bailaan torstain tunnilla. Niin ja ohjaan kirjoittajia... Saako kynällä vahinkoa aikaan?
Saa, jos sillä tekee jotain muuta kuin kirjoittaa, esim. työntää nenään tai korvaan. Kymppitonnin Väisäskä löytää vielä tänä päivänä (vierailijana Korkojen kera ohjelmassa) hiuskuontalostaan kynänpätkiä. Turvallisia laskuja ja mukavia lomakokemuksia sekä ilmoja.
VastaaPoista