Tosi lumessa kaahaaja (kiehuja)

Nyt alkaa riittää! Kiitos vaan, että talvi tuli tammikuussa, mutta nyt sitä on saatu ihan kylliksi. Ei enää lumisadetta, pliis!

Joka paikka on ahdas: kotipiha, tie, oviaukot, postilaatikon edusta. Ihmettelin kaupungin auraustoiminnan logiikkaa, kun kasoja oli jätetty keskelle toista kaistaa. Mukulakivikadut muuttuivat vaaleanruskeaksi mössöksi. Tiedättekö sellaiset kanelimurokeksit? Tien pinta on kuorrutettu sellaisella keksitaikinalla! Poltinahon liikenneympyrässä liukuu kylkimyyryä ajoitpa sitten 15 km / h tai satasta. Kun on niin valkeaa joka puolella, pihasta lähtiessä ei erota, missä piennar loppuu ja tie alkaa. Iskee lumisokeus! Sitten iskee ärsytys. Ahdasta on siis myös pään sisällä! Vihoviimein astuessasi tien sivuun jättämästäsi autosta suoraan polveen asti kohoavaan lumimassaan on raivo jo kiehunut yli ja sumentanut arvostelukyvyn. Huomaat kiroavasi ääneen. Lahkeet kastuvat ja lumi sulaa sukkiin.

Kun avaat kymmenen senttisellä lumipatjalla kuorrutetun auton oven ottaaksesi sisältä raappaharjan, etupenkille pelmahtaa kilon kimpale lumihiutaleita. Turvaa ja lämpöäkö ne sinne pakenevat hakemaan? Ensin siis puhdistat oman penkkisi, jotta voit istahtaa laittamaan auton lämpiämään. Sitten harjaat ja hinkkaat jäisen kulkupelin esille. Kun vihdoin istahdat hikisenä lähteäksesi liikenteeseen, ikkunat huurtuvat ja saat pyyhkiä niitä tai istua tukka putkella puhaltimien huutaessa (hyvä puoli on se, että hikikin kuivuu!).

Niin että jo riittää! Lähettäkää seuraava lumisatsi Grönlantiin!

PS. Mieheni ajoi lumilingolla pihassa, kun eräs mies ohi kulkiessaan oli pysähtynyt peliä ihastelemaan ja sanonut, ettei vaimo ymmärtäisi tuollaisen päälle. Turhuutena pitäisi. Ja pah sanon minä! Hyvä vaan kun hommasi, ei minun tarvitse huhkia tuolla. Vihoviimeistä hommaa (ikkunan pesun kanssa!). Naapurin Seppoa ymmärrän. Hän ei ole koko talvena tehnyt lumitöitä. Istahtaa maasturiinsa ja ajelee pihassa edestakaisin. Siinä se lumi tamppautuu!

Tosi lumista

Aamulla satoi toinen ensilumi maahan. Kestäisiköhän tämä nyt ja valaisisi maan.
                                                                                                                    
Suhteeni lumeen on monisyinen. Miksi pitäisin lumesta? Siksi, että koira pysyy puhtaana lenkeillä. Säästyn ainaiselta pyyhkimiseltä ja suihkuun kantamiselta, kun annan hurtan kahlata lumihangessa ennen sisälle päästämistä.  Lumi mahdollistaa lumikenkäilyn ja alppihiihdon. Suurin syy miksi lumi saisi tulla jo marraskuun alussa on se, että maisema valaistuu kuolettavan pitkän pimeän ajan jälkeen. Harhaa, tiedetään. Yhtä pimeää      on vieläkin, mutta tuntuu valoisammalta. Olen tässä kohtaa ilolla harhainen.

En ihan kamalasti lumesta välitä siksi, että se on kylmää, sen tuloa ei voi hallita ja sitä pitää lykkiä pihassa erilaisilla työntimillä kulkuväyliltä. Suoraan sanottuna inhoan lumen luontia. Siinä tulee taas se paha hiki, niin kuin ikkunoiden tai auton pesussa sekä niiden pihakalusteiden roudaamisessa talvisäilöstä kesään ja toisin päin. Varsinkin nuoskalumen kanssa tappeleminen saa ärräpäät lentelemään ja päivän pilalle. Tuolloin en ole mukava ihminen. Aikani säästyin lumitöiltä vetoamalla siihen, että en jaksa työntää kolaa, olen liian heikko (uskokaa huviksenne, läpi meni!). Mies hommasi lumen työntimen. "Kuorma pienenee, jaksat!" Oli pakko alkaa muodon vuoksi heilumaan sen kanssa pihassa. Mutta eihän ne hommat olleet sitten ollenkaan oikein tehty: lumikasat kuulemma väärässä paikassa ja vedelty "ryssäläisittäin". Ei edes sinne päin! Osti sitten lumilingon... Siihen minä en koske. Linkoaa minut vielä -heiveröisen naisihmisen- naapuritalon seinään.