Tosi asioita (matkailun varrelta) osa 1

28.2.2012
"Hotellihuoneen parvekkeella. Viereisen rinteen kuuset hohtavat harmaata vihreyttään. Vastapäätä kohoavat lumihuippuiset vuoret. Olemme solassa, jossa sulava lumi pitää meteliään. Olen puolikuntoinen. Nenäontelot ovat kutisevat ja tirskuttaa. Olen pyöreä ja kunto on huono. Kävelin tänään lasten kanssa kylän ympäri ja vielä reilun tunnin valokuvausreissun. Olen aivan hikinen ja poikki. Pakko laihduttaa!"

Havaintojani lomaviikon tiistailta. Kotisuomeen saavuimme lauantaina 3.päivä ja voin sanoa, että paluulennon nousu ja lasku olivat inhottavia. Lähdin matkaan nuhaisena. Välissä oli pari selkeää päivää ja voimautumisen tunnetta. Perjantaiaamuna alkoi kröhä. Sunnuntaina kävin Mehiläisen päivystyksessä: poskionteluntulehdus, kahdeksan päivän antibioottikuuri ja kolme päivää sairaslomaa. Ennen nukkumaan menoa kuumetta oli 39 astetta, aamulla herätessä (yön hikoiltuani) alilämpöä. Ei siis mikään ihan "jiihaa-fiilis".

Kirjoittelen satunnaisia havaintoja reissulta, Pohjois-Italiasta, italialaisista, ruokailusta, suksimisesta, patikoimisesta... Seuraa siis jatkokertomuksia.

Kun kerran laihduttamisesta aloitin, niin jatketaan ruokailulla. Jestas sitä ruoan määrää, mitä iltaisin tuli sisäänsä ahdettua. Pakkoko oli syödä, voitte kysyä. Viikkoa ennen matkaa mieheni ilmoitti meidät molemmat Keventäjiin. Kiva! Hirrrrveen hyvä ajankohta liittyä laihdutusporukoihin! No se viikko meni hienosti. Tilastointini mukaan vain yhtenä päivänä söin enemmän kuin kulutin. Mutta mitä tapahtui Italiassa?

Matkustaessa pyrin aina kokeilemaan paikallisia ruokalajeja. Edinburghissa söin mm. haggista, joka näytti koiran oksennukselta, mutta maistui hyvältä (jos ei ajatellut, mitä söi), pippurista maksalaatikkoa perunamuusin kera. Niin myös tällä reissulla halusin kokea italialaista keittiötä parhaimmillaan. Karppaajan kauhu, se tiedetään. Onhan kyseessä pastojen ja pizzojen koti! Lisäksi suomalaisittain omituiset ruoka-ajat ja neljän ruokalajin illalliset. Ajattelin, että tämän viikon jälkeen ei hyvä heilu!

Aamupalalla croissanttia pähkinävoilla tai kirsikkamarmeladilla, maitokahvia ja jugurttia. Laskiessa oli pakko puolen päivän aikaan saada lounasta. Kulutus oli sen verran kova niillä rinteillä. Pizzaslaissi, polenta e funghi, pestopastaa.... Lepopäivinä klo 13 jälkeen oli miltei mahdotonta löytää ruokapaikkaa. Kylässä oli yksi pikaruokapaikka ja hakemalla löydetyt kaksi pizzeriaa. Muut menivät siestalle, samoin marketit. Marketit aukesivat 15.30 ja ravintolat vasta klo 19. Kävimme siis testaamassa nuo kaksi avoinna olevaa ravintolaa ja mmmmm.... olihan se herkkua. Italian pizzat ovat huomattavasti suomalaisia yksinkertaisempia, mutta silti niin maukkaita. Suomessa syön yleensä kinkku-aurajuusto-ananas- pizzan. Madonnassa ravintoloiden listalla ei ollut yhtäkään pizzaa, missä olisi ananasta. Torstaina söin pizzan nimeltä Madonnina. Se sisälsi herkkupohjan, tomaattikastikkeen ja mozzarellan lisäksi omanaa ja gorgonzolaa. Aika makunautinto! Suosittelen kokeilemaan.

Meillä oli varattuna puolihoito hotellissa. Illallinen alkoi klo 19.30. Suomen aikaa siis 20.30 eli "törkeen myöhään"! Salaattipöytä notkui herkkuja: rucolaa, pinaattia, artisokan sydämiä, tomaattia, maissia, marinoituja paprikasuikaleita, kutunjuustoa.... Ja kun tulit täyden salaattilautasen kanssa paikallesi, siellä nökötti antipasto: pizzapala, kinkkulautanen, lehtitaikinakieppi täytettynä katkaravuilla tai sienillä. Kauhistutti jo tuossa vaiheessa, että mitenkähän ämmän käy!

Varsinaiset ruoat valittiin aina edellisenä iltana listalta 3-4 vaihtoehdosta. Primi piatti oli yleensä joku keitto, munaruoka tai pastaruoka: lasagnea, pestopastaa, tomaattipastaa, pastaa sienillä. Ne pastat olivat herkullisia... myös hirvittävän täyttäviä. Kun hiilaripommi oli ahdettu pötsiin tuli secondi piatti. Söin parina päivänä kalaa (poika kokeili mm. sinihaita, joka haisi kamalalle, muttei maistunut niin pahalle). Muutaman illan secondi yllätti. Suomessa on totuttu siihen, että tomaatti-mozzarella-salaatti tai ilmakuivattu kinkku hunajamelonilla on alkuruoka. Nyt eteeni lävähti lautasellinen parmankinkkua, jonka alle oli piilotettu puolikas meloni viipaleina.

Viimeisenä vaan ei ollenkaan turhimpana dolce, jälkiruoka. Jäätelöä, tiramisua, pannacottaa, jäätelö- tai suklaakakkua, struudelia, hedelmäsalaattia...

Ai että laihduinko? No en taatusti. Vaaka näytti kamalat 4 kiloa viikon plussana. Tein kyllä kokeen ja merkkasin muistinvaraisesti loman ensimmäisen laskettelupäivän ruokailut ja urheilut. Keventäjät väitti, että jäin noin 400 KCal vajeelle päivän suosituksesta. Ja pah, sanon minä! En usko. Kirjasin jopa juomani viinitkin...

Kunhan järkytykseltäni ja pahimmalta taudilta toivun, jatkan muista aiheista!

Tosi kurmeekokki

"Saisko olla kurmeeta vai karmeeta?" Meidän perheessä kysymys tarkoittaa: "Iskän vai äiskän tekemää ruokaa?" Tuossa järjestyksessä.

Jälleen eilen vanhin lapsi totesi, että sai pitkästä aikaa hyvää äidin tekemää ruokaa. Olin ottanut hot wingsit pakkauksestaan uunipellille ja paistanut ne uunissa. Niille oli lisukkeena nuudeleita. Tosi "työlästä"! Miehen kanssa söimme hyvällä ruokahalulla anopin tekemiä kaalikääryleitä, jotka eivät lapsille kelpaa.

Myönnän, en ole kummoinen kokki. Jo tutustuessamme mieheni kanssa, kerroin etten osaa laittaa juuri muuta kuin makaronilaatikkoa. Ei käynyt tie miehen sydämeen ainakaan vatsan kautta. Olen luova kokeilija ja kun itse tekee ja soveltaa, sattuu tulemaan vähän sitä sun tätä. Mies tekee ohjeen mukaan ja yleensä onnistuu. Hän on kiinnostunut ruuanlaitosta ja katsoo haaveellinen ilme kasvoillaan kaikki mahdolliset kokkiohjelmat. Ja niitähän riittää!

Ruuanlaitto kuuluu aika ajoin toimintaterapeutin toimintamuotoihinkin. Onneksi siinä saan teettää ruokaa, harvemmin joudun osallistumaan itse sopan tekoon kauhoineni. Hyviä aterioita olemme kuntoutujien kanssa syöneet. Se on sellainen epävirallinen työsuhde-etu. Normaalisti syön lounaalla miehen tekemistä ruuista jääneitä eväitä.

Vaan tänään... Kävimme ryhmän kanssa sushi-ravintolassa! Juu, meillä täällä Hämeenlinnassakin on sellainen. Oma sushi-kokemukseni rajoittui tähän asti Pirkan pakastemykyihin. Eivät ihan hirveän kummoisia olleet. Nyt joukkomme tilasi lounasannokset, joihin kuului 8 möykkyä (anteeksi sushi-fanit, en tiedä miksi niitä sanotaan). Tikuilla piti syödä. Suurin jännitysmomentti ei ollut se, saanko raaan kalan alas vaan se, että sinkoutuuko riisi-rapu-paketti puikoistani ikkunaan, kun sormet nyrjänhtävät ja tikut menevät ristiin. Meinasi siinä jännetuppi tulehtua, mutta hyviä olivat sashimit ja systeemit. Saatan mennä toistekin ja vien miehen myös.

Lapsuuden perheen ruuanlaittokulttuuri vaikuttaa aivan varmasti siihen, miten jälkikasvu tuohon toimeen tarttuu. Minun lapsuuden kodissani ruokaan suhtauduttiin mutkattomasti, se oli yksinkertaista ja mahdollisimman pitkälle itse tuotettua ja kalastettua. Pihasta kolmasosan lohkaisi kasvimaa. Kesät talvet isä kalastaa. Oli tiettyjä traditiota, kuten savumuikut, lauantainen saunamakkara ja omenapore, äidin tekemä veripalttu omenasoseella ja perunaa eri soosseilla, karjalanpaisti ja -piirakat. Äiti ei ollut töissä ja leipoi paljon, leipoo vieläkin. Niin teen myös minä. Miehen äiti teki uraa mm. perhepäivähoitajana ja marketin ruokaosastolla kalamestarina. Hänelle uudet ohjeet olivat ammatinkin vuoksi tärkeitä ja niitä hän kokeili kotona. Pöydät notkuivat (ja notkuvat) monenlaista lisuketta ja kuulemma aina oli jälkiruokaa, kiisseliä nyt vähintään. Eli jos meidän kahden ruokataustoja tutkii, toisen kodissa pöytään nostettiin kattilallinen pottuja ja ruukku paistia, salaatti tarkoitti pihalta haettuja salaatinlehtiä ja neljänneksen paloiksi lohkottuja tomaatteja.  Toisen lapsuuden keittiössä haudutettiin kukkakaalia ja porkkanakuutioita, keitetty riisi herkuteltiin kermaisen broilerikastikkeen kera, salaatissa oli tomaatin ja kurkun lisäksi paprikaa ja sipulia ja jälkiruuaksi  vadelmakastiketta kermavaahdolla.

Iltapäivällä olin lenkillä ystävättäreni ja Kurkon kanssa. Kotiin ajellessani tuli ihana soitto: "Syömään!" Mies oli laittanut jälleen ruokaa, ihan sitä parasta mahdollistaan: spaghetti bolognesea. Tänään oli siis tarjolla kurmeeta!