Olen nyt maannut tautia pois, tylsistynyt ja lähtenyt töihin. Olen myös lääkinnyt itseäni erilaisilla flunssalääkkeillä ja nenäsumutteilla, kurkkutableteilla ja -pastilleilla.
Perjantaina olin töiden jälkeen aivan raato. Makasin sohvalla ja kiukuttelin miehelle, joka yritti aktivoida minua kanssaan ruoanlaittoon. Käänsin kylkeä, vedin oranssin saalin päälleni ja nukahdin. Parin tunnin kuluttua ruoka oli valmis ja kömmin poterostani tukka kaakossa ylös. Olo oli läpitukkoinen. Etsin keittiöstä Panadolia. Mies sanoi, että pöydän kulmalla on yksi. Tabletissa oli jakouurre, jonka molemmin puolin merkintä "P250". Jep! Se tekee 500 mg parasetamolia. Vettä ja lääke kurkusta alas. Ruokailun jälkeen alkoi poskia pakottaa. Epäilin poskionteloiden tulehdusta ja säntäsin yläkerran vessaan onteloitani tyhjentämään. Hyvin meni, kultasulat tuli ulos ja ei kun taas maate ja kuppi kuumaa teetä sisuksiin.
Lauantaiaamuna heräsin hieman jo terveemmän oloisena. Ajattelin kuitenkin ehkäistä mahdollista tulehdusta ja haeskelin jälleen niitä Panadoleja. Löysin yhden foliossaan ja tipautin sen kämmenelleni. Sepä näytti jotenkin erilaiselta kuin edellisiltana ottamani... Siinä ei ollut jakouurretta... Ei siinä myöskään lukenut mg-määriä... Hmm! Kahvikuppi kourassa istahdin keittiön pöydän ääreen pohtimaan, mitähän lääkettä perjantai-iltana oli tullut otettua. Kelasin päiviä taaksepäin ja haa! Torstaina olin antanut koiralle viimeisen matolääkkeen kolmen päivän kuurista. Selvitystyöt paljastivat, että koira oli siirtänyt sen pois ruokakupistaan, tytär oli löytänyt tabletin maasta ja laittanut sen keittiön pöydlle. Siitä mies ojensi sen minulle ja minä siemaisin sen kiduksiini. Ei ihme, että ontelot tyhjeni! Muuhun elimistöön se tuskin vaikuttaa. Axiluria oli tarkoitettu 500 mg kymmentä painokiloa kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti