Minä en ymmärrä keskustelua pakkoruotsista. Mielestäni kielitaito on vain ja ainoastaan positiivinen asia, iso rikkaus. Aivan sama onko kieli espanja, italia, venäjä tai ruotsi. Tietysti oppimisen takana on vahvasti motivaatio, mihin se mielenkiinto kohdistuu.
Olen ihaillen seurannut ystäväperheen lasten kielitaitoa. Tytöt hallitsevat vanhempiensa puolelta suomen ja ruotsin, asumisympäristönsä puolesta saksan ja koulun puolelta englannin. Oliko vielä joku vapaavalinnainenkin kieli? Italia? Ranska? Mahtavaa! Ulkomaalaistaustainen tuttavani hallitsee arkipäivän tasolla noin 9 kieltä, mm. venäjän, saksan, englannin, espanjan, suomen, ruotsin, albanian. Mikä pääoma!
Eilen ajaessani töistä kotiin liikennevaloissa huomioni kiinnittyi edessäni seisovan auton takapenkkiläisiin. Siellä kävi kamala huiskinta. Huomasin hymyileväni. Takapenkillä puhuttiin vilkkaasti, viittomakieltä. Se on ylivoimaisesti ilmeikkäin kieli. Edes espanja tai italia eivät yllä samalle tasolle, vaikka siellä paikalliset huiskivat käsillään hyvinkin reippaasti (nimim. Espanjassa peräänajoa todistamassa ollut kirjoittaja). Siispä, ihmettelen, miksei viittomakielellä ole virallisen kielen asemaa. Suomessa viittomakieltä käyttäviä kuuroja on noin 5000. Tämän lisäksi noin 9000 huonokuuloista, kuulovammaisen omaista, ystävää ja yhteistyökumppania käyttävät kieltä jossain määrin.
 |
| Kuva VIIVI viittomakielen opetuksen portti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti