Olen mennyt haavettani kohti pitkän aikaa huomaamattani. Haave on suoristellut siipiään, niinkuin pesän reunalla istuva räksän poikanen, joka aikoo piakkoin pyrähtää lentoon. Viime aikoina se on alkanut olla aika äänekäs räksä. Se on alkanut vaatia toimenpiteitä lentoon pääsyn suhteen. Kollegani vielä yllytti sitä, ottamalla tulevaisuuteni puheeksi. Hän kysyi, olenko koskaan ajatellut ryhtyä freelanceriksi. Olen!
Vaikka olen innostuva ja impulsiivinen, olen kuitenkin aika varovainen isojen päätösten suhteen. Ammatillinen suunnan vaihto on juuri sellainen suuri heittäytyminen. En ole markkinointihenkinen itseni suhteen. En osaa rummuttaa ja mainostaa, että katsokaa, mitä minä osaan. Kokeilenkin, miltä tuntuu kirjoittaa osaamiaan asioita ylös näin julkisesti. Katsotaan sitten, saako räksän poikanen siivet alleen.
Haaveilen siitä, että voisin ohjata erilaisia kirjoittavia ryhmiä. Niin, teen sitä kyllä nytkin, mutta ihan niinkuin päätyökseni. Osa ajatuksesta on siinä, että keventäisin työn osuutta elämässä ja keskittyisin siihen, mikä tällä hetkellä kaikkein eniten viehättää. Haaveilen myös (hieman pelonsekaisin tuntein) työtiimien kanssa työskentelystä, niiden toiminnallisuuden ja hyvinvoinnin parantamisesta ja ryhmien toiminnan ymmärtämisestä. Ei mikään kevyt rasti, mutta erittäin mielenkiintoinen. Ja sitten huutelee vielä perään se pieni opettaja, joka minussa asuu. Luennointityö kirjallisuusterapiasta, luovien toimintojen käyttämisestä ihmissuhdetyössä sekä ryhmänohjaamisesta.
Sitten tietysti täytyy tarkastaa ne räksän siipisulat, että minkälaisilla tyngillä sitä lentoon oikein yrittää. Että millä putkilla se rouva terapeutti lähtisi toisia valistamaan? CV:n paikka on tässä.
KOULUTUKSET:
1993 Toimintaterapeutti, Helsingin sairaanhoito-opisto
2009 Toimintaterapeutti AMK Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia (nyk. Metropolia)
1997 The Model of Human Occupation -theory and practice
2007 Toiminta muutosvoimana aikuisten toimintaterapiassa, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia (nyk. Metropolia)
1999 Kirjallisuus ja kuvataide terapian välineinä, Sibelius-akatemia Kuopio
2001 Kirjallisuusterapian perusteet, Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus
2004 Ryhmänohjaajan täydennyskoulutus, Hämeen ammattikorkeakoulu Wetterhoff
2011 Vahvuuksien hyödyntämisen inventaari, SDI-sertifiointi, Mirror Learning Espoo (vuorovaikutuskuvioiden tutkimista, vahvuuksien inventointia ja konfliktitilanteiden ennaltaehkäisyä)
(huomenna alkaa Voimauttavan valokuvan perusteet-koulutus Hämeen kesäyliopistolla)
LUENNOINTIA mm:
- Vammalan seudun kirjallisuuspäivät
- Tampereen yliopisto
- Suomen kirjallisuusterapiayhdistyksen tapahtumissa
- Kirjallisuusterapian perusteet-koulutus Palmenia Lahti
- Hämeen kesäyliopisto
- Koulutuskeskus Tavastia
- Hämeen ammattikorkeakoulu
- Suomen mielenterveysseura
- Mielenterveyden keskusliitto
- Kanta-Hämeen keskussairaala
- Valtakunnalliset toimintaterapia-päivät Tampere-talo
TYÖTEHTÄVIÄ:
Toimintaterapeutti Riihimäen aluesairaala, psykiatrian kuntoutus 1994-2005 (myöh. Kanta-Hämeen keskussairaala)
Toimintaterapeutti Kanta-Hämeen keskussairaala HML, psykiatrian poliklinikka 2006 -
Tuntiopettaja Vanajaveden opisto, Viisas kynä, Jaettu kirja ja Muistoina paperille-kurssit 2010 -
Kokemuksellisen ryhmän ohjaaja Kirjallisuusterapian perusteet- kurssilla Palmeniassa 2010-2011
Työyhteisökouluttaja Aina com 2008
Onhan tuota tullut kaikenlaista matkan varrella kokeiltua. Vieläkö pitää kokeilla? Ehkäpä tämä on sitä neljänkympin tilinpäätösaikaa ja -toimia. Suorittaja on huomannut, että elämässä on paljon muutakin kuin työ. Voisiko vähemmälläkin pärjätä? Työrooli on minulle merkittävä, eli ilman sitä ei osaa olla.
On tullut tunne, että omat arvot ovat vahvistuneet. Haluan tehdä asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Psykiatrian poliklinikalla koen tekeväni merkityksellistä (vaikka välillä hyvinkin merkillistä) työtä. Kirjallisuusterapian saralla koen olevani ilosanoman välittäjä, mahdollisuuksien tarjoaja. Opiston kirjoittajaryhmissä rooli on taas aivan erilainen: se on opettajuuden ja ohjaajuuden välimaasto. Olisiko siis jokapaikan höylällä annettavaa työyhteisöille?
Minulta puuttuu työnohjaajakoulutus. Siitä kollegani minulta kysyi ja herätteli ajattelemaan haaveen eteenpäin viemistä entistä tanakammin. Vieläkö sen jaksaisi kahlata? Tarvitseeko vai alkaisiko paletti olla jo riittävän kattava, uskottava ryhmien toiminnan tutkimiseen ja parantamiseen työyhteisöissä? En tiedä, mutta aion kokeilla. Ensin testaan taitoni omassa työtiimissä sairaalalla. Olen jo saanut varovaisen tiedustelun aivan toisen alan organisaatiostakin. Muutama tilaisuus siis olisi siunaantumassa. Ne saattavat olla ensimmäisiä räksän poikasen siiven iskuja. Toivon ja uskon, etteivät ne päädy mahalaskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti