lauantai 17. syyskuuta 2011

Tosi tarttuvaa

Tulet tilaan kiukkuisena. Huoneen hilpeä tunnelma kuihtuu olemattomiin, valuu oven raosta pihalle. Ilonpilaaja!

Olet saanut suorituksestasi maailman ihanimpaa palautetta. Aamulla työpaikan ovi on harvinaisen kevyt avata, askel lennokas. Hyvän huomenen tervehdys tulee astetta lujempaa ja hymyn saattelemana. Kohta mukava pulina kahvipöydässä on vienyt koko tiimin mennessään.

Mitä tapahtui? Tunne tarttui. Se on eräänlainen infektio. Toiset ovat herkempiä kokemaan tunnetilojen vaihtelut, sen mikä sfääreissä liikehtii. Ja sfääreissähän liikkuu! Tämä hienonhieno tunnetomu leijailee tilassa on se sanotettu tai ei. Sanottamattomat fiilikset ovat vielä tehokkaampia tartunnan aiheuttajia. Jos töihin tullessaan kiekaisee aamun olleen elämän kurjimpia, saa osakseen sympatiaa. Tällöin karmeita kokenut kantaa itse vastuun tunteistaan. Sanottamattomat tunteet hakevat kohdetta, kuka olisi herkillä kantamaan tonnien taakkaa, keneen laskeutua.

Ryhmiä ohjatessa otan usein tämän teeman puheeksi. Ryhmissä ollaan herkillä toisten suhteen: mitä muut minusta ajattelevat, miten tulen huomatuksi itsenäni, millaisia rooleja otan / saan ryhmässä. Nämä ovat suhteessa tunnekokemuksiin. Estyneelle ihmiselle on vaikeaa ilmaista omia tunnelmiaan. Tullessaan ryhmään lastinsa kanssa hän tahtomattaan ja tiedostamattaan levittää tunneinfektiota. Mutta mitä tapahtuukaan, jos hän kertoo, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu? Yksityisestä tulee yleistä, ehkä jonkun toisenkin olotila saa sanat. Käynnistyy vertaiskokemus. Oma tunne saa tilaa, se tulee jakoon ja pienenee. Paitsi ilo. Ilolla on tapana suureta!

Eilen sain olla seurassa, jossa innostus tarttui, levisi positiivisen ruton lailla. Istuimme naisporukassa karaokebaarissa ja toinen toistamme kannustaen valitsimme kappaleita ja nekin, jotka eivät ole juuri julkiselle laulajan uralle uskaltautuneet, menettivät näyttävästi karaokeneitsyytensä. Siinä seurassa oli jotenkin luontevaa päättää päivä biisillä Oon voimissain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti