Ja nyt se alkaa. Treenikirjoittaminen. Saimme kirjoittajakurssilla kotitehtävän treenikirjoittaa joka päivä viikon ajan 5 minuuttia kerrallaan.
Aloitan tämän kirjoituksen avaamalla lehden ja osoittamalla sormella jotain kohtaa... ja ensimmäinen lause on:
Ja päälle rentouttavat räkätykset.
Sitä on kunnon ystävyys. Kuvia selatessa hymyilin hiljaa. Kuvissa nauroimme ääneen, hirnuimme, hulluttelimme. Minä ja ystävättäreni jo 21 vuoden takaa. Illalla puhuimme puhelimessa ja nauru kumpusi jälleen, hankalienkin asioiden välistä. Päätimme pitää valokuvasession tavatessamme. Huomautin, että olemme skoolanneet aika usein. "Missä?" "No, teillä, meillä, Minnalla, mökillä..." Meidän ystävyytemme on vanhan ajattelun mukaan täysi-ikäinen. Uskallan sanoa, että vanhenemme yhdessä, muistelemme yhdessä. Jaamme ilot ja surut. Ja sinä siellä, tiedät kyllä, puhun sinusta <3
Tuon verran ehtii kirjoittaa viidessä minuutissa. Minulle kirjoittaminen käsin on luontevampaa. Koneella alan oitis editoida syntyvää tekstiä. Pilkut on saatava paikoilleen, vaihdan sanan toiseen. Käsin kirjoittaessa ei ehdi. Sitä suoltaa tekstiä niin, että lyijykynän säleet lentelee ja paperi savuaa. Mutta koitetaan nyt tämä viikko treenikirjoittaa koneella ja koittaa karkoittaa sisäistä kriitikkoa =0)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti