Uunin kello näyttää, että leivonnaisen aikaa paistua on 5 minuuttia. Siis treenikirjoituksen aika. Tänään annoin kirjallisuusterapiaryhmässäni aiheeksi 3 minuuttia ja alkulauseen "Kun suljin oven..." Lähdetään siitä siis.
Kun suljin oven en tiennyt mihin päin tulisi lähteä metsä oli sankka joka suunnassa ja ääneni hukkui suurien kuusien oksistoon aurinkoa ei näkynyt oli ilta jo mielessäni näin itseni nääntymässä kallion kielekkeellä vailla selviytymisen mahdollisuutta takaisin ei voinut kääntyä se oli liian riskialtista vangitsijaltani oli ovi jäänyt epähuomiossa salvatta kuulin sen äänen joka ikinen päivä ja tänään en sydän pysähtyi ja hengitin hiljaa tyynyä vasten jotta hän luulisi minun jo nukkuvan kun hevosen kavioitten ääni oli loitonnut kokeilin varovasti ovea ja saranoitten vingahdus sai minut jähmettymään paikoilleni sen oli täytynyt kuulua kilometrien päähän
Näin 5 minuuttiani päivän treeniä meni, nyt ilman välimerkkejä ja kontrollia. Tuli mitä tuli, outoa mielenmaisemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti