keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tosi halailua

Olen kinesteettinen ihminen. Tykkään käpälöidä kaikkea. Koskettamalla saa parhaan tuntuman niin asioihin kuin ihmisiinkin. Täytyy vaan olla herkkänä siitä, haluaako toinen tulla kosketetuksi. Minä siis halaan. Mies, lapset ja koira tulee rutisteltua päivittäin, vanhemmat, anoppi, appiukko, sisko ja käly, kummilapset, läheiset ystävät ja rempseät kaverit halataan tullen mennen. Työkavereitten (oman työyksikön) kanssa halataan vähintään kerran viikossa. Halaan tutuimmat kuntoutujat ja kurssilaiset. Halaan jopa virtuaalisesti. Tekstiviestini lopetan usein sanaan "hali".

Halaus lämmittää sekä ulkoisesti että sisäisesti. Se saa tuntemaan itsensä erityiseksi. Halaamalla liikkuu myös energia. Joskus väsyneenä ystävän halaus saa tuntemaan itsensä energisemmäksi, voimautuneeksi. Halaus on pikareikiä (reiki-hoito, joka perustuu energian kiertoon).

Jo -90-luvun alkupuolella Frank Pappa lanseerasi lauseen "Kosketelkaa toisianne!" Ei tainnut pappa olla kovin väärässä koskettamisen hyvää tekevän voiman suhteen.

"Halaus on yksi monimuotoisimpia tapoja kommunikoida toisten kanssa. Se laajentaa kieleemme aivan oman halauskielen. Erilaisin halauksin voimme viestiä esimerkiksi tuvallisuudesta, varmuudesta, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Halaus on yksi mainioimpia tapoja parantaa omaa ja halattavan itsetuntoa: "WOW, toihan hyväksyy mut just tällaisena!" Myöskin juhlalliset tilanteet saavat aivan uuden ulottuvuuden, kun niihin lisätään halaus." (http://www.uta.fi/~ms54336/halia2.htm)

27.8. vietettiin halauspäivää. Minun mielestäni halauspäiviä voisivat olla kaikki! Hali!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti