Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä.(Ote Wikipediasta)
Voidaanko siis ajatella, että perusarvo on se, että ihminen pyrkii hyvyyteen? Kaikki muunlainen toiminta olisi tuomittavaa. Nyt täytyy kysyä, kenen hyvyyteen? Voidaanko yleinen hyvyys määritellä? Minun arvomittapuuni mukaan hyvyys on sitä, ettei aiheuta toiminnallaan toisille pahaa. Paha on satuttaminen (fyysinen ja henkinen). Ultimatehyvyyttä on se, että antaa paitansa päältää toisen hädässä. Näen kuitenkin tässä vaaran. Antaja voi tehdä pahaa, karhunpalveluksen: oppiiko toinen hoitamaan asioitaan, jos joku tulee aina hätiin? Rajasin tästä tekstistä äärimmäiset teot ja niiden takana olevat arvot tai arvottomuuden pois. Se olisi liian raskas taakka ajateltavaksi tänä aamuna.
Kari E. Turunen (1992) ryhmittelee arvot neljään luokkaan.
- Varsinaisia arvoja on vain kolme, eli totuus, kauneus ja hyvyys. Näitä voidaan tavoitella, mutta ei pysyvästi saavuttaa.
- Ihanteita on lukematon joukko: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, vastuullisuus, ystävällisyys, tasa-arvo jne.
- Arvostuksia on vielä enemmän kuin ihanteita: tavarat, omaisuus, ulkonäkö, terveys, matkat, kunnia, taide, ystävyys jne. Arvostuksilla on yleensä selvä kohde, joka on konkreettinen (auto) tai abstrakti (tiede).
- Inhimillisesti arvokkaita kokemuksia ei voi luontevasti sijoittaa aikaisempiin luokkiin: oivallukset, taiteelliset elämykset, ystävyyden tai luonnon antama kokemus jne.
Kun voit työskennellä omien arvojesi mukaisesti, viihtyvyytesi työympäristössä lisääntyy ja voit toteuttaa itseäsi paremmin. On todettu, että ihminen, joka tekee omakohtaisesti mielekkääksi ja arvokkaaksi kokemaansa työtä, menestyy siinä paremmin, kuin sellainen, jolle työnteko tarjoaa ”vain” välinearvon, esim. palkan. Välinearvon turvin tällainen ihminen voi toteuttaa itseään työn ulkopuolella, mutta ei työssään. Siksi sinun kannattaa olla selvillä omista arvoistasi.
http://www.aarresaari.net/urasuunnittelu3.htmAamulehti siteeraa Etelä-Suomen sanomia, jonka mukaan sisäministeri Räsäsellä on pipo tiukalla. Ja minä peesaan. Ensimmäisenä tulee mieleen viime syksyn Ylen Homoilta. Räsäsellä on vahvat kristilliset arvot. Kuka sanoo, että ne arvot ovat oikeat ja tulisi kaikkien allekirjoittaa? Minusta on vaarallista, että vallan avaimet annetaan ihmiselle, jolla on hyvin suvaitsematon kanta ihmisten erilaisuuteen.
Aamulehti kirjoittaa, että "Räsänen haluaa puhua arvoista, mutta päällimmäiseksi on hänen ehdotuksistaan jäänyt tiukka kieltolinja." Se mielikuva on helppo allekirjoittaa. Teinien äitinä ajattelen, että kasvaville ja ajatteleville ihmisille tulee olla rajat, joiden sisällä rellestää. Kotiin on tultava tiettynä aikana ja teineillä on ilmoittautumisvelvollisuus. Ellei määräaikaan ole ilmoittauduttu tai pyrähdetty kotipesään, lentää muamo jälkikasvunsa hakemaan, mikä taas on äärimmäisen noloa. Mutta kasvattavaa. Kortin toinen puoli on neuvotteleminen, perustelu ja yhteisesti sovitut säännöt. Emme voi varauksetta mätkiä teesejä seinälle. Maailma muuttuu, lapsemme arvot voivat olla (vaikkakin kehittymisvaiheessa) hyvinkin erilaisia. He voivat hahmottaa pahuuden ja hyvyyden hyvinkin eri tavalla kuin me edellisen sukupolven kasvatit. Tunnemmeko lapsemme ja hänen ajatuksiaan?
Aamulehden toinen mielenkiintoinen vahvasti arvoja käsittelevä juttu on elokuvaesittely. Huomenna perjantaina tulee ensi-iltaan Pussikaljaelokuva. Jutussa haastatellaan näyttelijöitä Eero Milonoffia ja Ylermi Rajamaata. Miehet "nostavat hattua ihmisille, jotka mittaavat elämänsä arvoa muiden asioiden kuin työssä menestymisen ja tehokkuuden avulla. Jos ei arvota elämäänsä vallitsevien arvojen, kuten työssä menestymisen ja tehokkuuden kautta, yhteiskunta ryhtyy äkkiä painostamaan." Hmm.
Yhteiskunnalla nyt on tapana painostaa ihmistä milloin mihinkin suuntaan. Siksi olisikin hyvä olla tietoinen ihan omista arvoistaan. Eräällä tapaa eri trendit perustuvat jonkun arvoihin. Hän on nerokkaasti oivaltanut, miten tuoda asia julki ja laajaan levitykseen. Mutta mitä juuri minä elämältäni tahdon? Jokaisen meidän takanamme seisoo sukulaisten jono. Jonoon liittyvät myös puolison sukulaiset, ystävät ja työkaverit. Jonosta kuuluu mitä kummallisempia ääniä, jotka takuulla vaikuttavat jokaisen valintoihin. Osaammeko erottaa niistä ne, joiden takana voimme oikeasti seisoa ja ne, joiden suuntaan kumarramme vain pelkkää lojaaliuttamme, kiltteyttämme, uskaltamattomuuttamme?
Turusen määrittelemistä kolmesta perusarvosta minua puhuttelee ensisijaisesti siis hyvyys. Toiseksi nousee totuus ja kolmanneksi kauneus. Hänen luettelemistaan ihanteista voin allekirjoittaa kaikki. Päällimmäiseksi nostan suvaitsevuuden ja tasa-arvon. Tasa-arvo on mielestäni juuri sitä, että kunnioittaa jokaisen omia arvoja. Siinä ei tarvitse katsoa housujen sisään, onko kyseessä uros vai naaras. Arvostuksieni top kolmeen nousevat terveys, ystävyys ja mahdollisuudet käyttää omia taitoja (luominen, laskeminen, urheilu...). Sinun arvopohjasi on kenties hyvinkin erilainen. Hyvä niin. Vaikkei perimmäisiä arvoristiriitoja voidakaan täydellisesti koskaan ratkaista, niiden etu on keskustelun herättäjinä ja erilaisten perspektiivien esiintuojana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti