sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Tosi töllöö

En tiedä, mille numerolle mikäkin tv-kanava on tallennettu. Minua ahdistavat pöydillä ja sohvalla pyörivät kaukosäätimet (3). Uusintoja. Lähetänkö kopion viime vuoden tv-lupamaksusta viestintävirastolle? Keväällä vielä ajattelin, että tv voisi olla meillä vain ja ainoastaan dvd:n katsomista varten. Leffoja tulee vuokrattua enemmän ja vähemmän säännöllisesti; saa katsoa  mitä haluaa ja koska huvittaa. Elokuvat haluan katsoa ajatuksella ja silloin kun minulla on sopiva mielentila. Mitä jos maanantaina tulee seikkailuleffa eikä silloin juuri ole seikkailufiilis vaan haluaisin herkistellä? En kuitenkaan muista aikaa, koska olen katsellut televisiota näin paljon kuin vuorotteluvapaan aikana. On aikaa juu enemmän kuin normityöviikolla. Onko mielenkiintoa? Mitä töllöstä bongailen?

Sarjoja? Mieleen tulevat Kupla, Todella upeeta, Safiiri ja Teräs, Taistelupari, Twin peaks, Ally McBeal, Sinkkuelämää ja House. Niitä tuli seurattua. Taivaantulia haluaisin seurata ja viimeaikoina on tullut katsottua Vastapareja ja Emmerdalea. Jotenkaan nykyisin en vaan jaksa muistaa kertaviikkoisten sarjojen esityspäiviä. Saan stressiä kun joudun miettimään, mitä milloinkin pitäisi seurata. Ei jaksa, turhaa pään vaivaa.

Uutisia? Sotaa, ryöstöjä, luonnonmullistuksia, talouden heilahteluja, tulipaloja. Ai että kiinnostaako? Haikein ja idealistisin mielin muistelen Arvi Lindin ankkuroimaa kappaletta takavuosilta, jossa laulettiin vain hyvistä uutisista. ( http://lirama.net/song/63708 ) Urheilua? No joo. Alppihiihtoa ja yleisurheilua kyllä. Formuloiden vinkunaa en jaksa kuunnella (tylsää) ja arvostelulajien tuomareitten kanssa olen aina eri mieltä. Täytyy myöntää, että lauantai-iltana katsoin elämäni ensimmäisen kerran nyrkkeilyä (odd)!

Dokkareita on hauska katsoa. Varsinkin luonto-ohjelmat viehättävät. Myös keskusteluja katson viisastumisen ja uusien perspektiivien toivossa. Musiikkivisailut, varsinkin sellaiset, joissa saa itse hoilata mukana, ovat ihan huippuja. Toivoisin ohjelmistoon improvisaatioteatteria tyyliin Nyhjää tyhjästä.

En voi sietää paritusohjelmia, niitä unelmien feikkipoikamiesmiljonäärejä enkä houkutustensaaria. Isoveljeä voisin katsoa mielenkiinnosta ryhmädynamiikkaan, mutta myötähäpeän puna sumentaa näkökentän. Diilin vuorovaikutuskuvioista saa vehkeilykiintiön täyteen. Tirkistelyä ja pinnallista katsojan piinaa.

Tuomarit tukehduttavat yrittäjien orastavan itsetunnon Idolseissa tai sitten yrittäjillä ei ole rahtusen hajuakaan siitä, mitä sävelkorva tarkoittaa. Tuomareilla on sormensa pelissä myös Tähtösten tanssahtelussa, mikä itse asiassa on kaunista katseltavaa, alkaa omakin kroppa swingata. Arvostelukriteereissä on kyllä arvostelemisen varaa.

Kokkiohjelmia tulee varmaan tusina viikossa ja niiden perään erilaisia laihisohjelmia: Dietit vaihtoon, Suurin pudottaja, Olet mitä syöt. No kai sitä paljon syö, jos ottaa kaikki viikon reseptit käyttöä varten talteen ja toteuttaa ne. Eikä siinä jää aikaa liikkuakaan töllötyksen ja kokkaamisen välissä.

Tässä vierähti tovi. Aloitin kirjoittamisen Kuorosodan aikana, sukkuloin jouhevasti Tanssii tähtien kanssa ja katsoin viimeisen osan Vastapareja. Nyt on menossa Indiana Jones.  Onko reaalielämä kuitenkaan kovinkaan paljon tylsempää kuin Salatut Kauniitten ja Rohkeitten elämät? Ainakin minulle on ollut ihan riittävästi äksöniä. Kadonnut aarrekin on löydetty muutamaan kertaan, joten taidan mennä katsomaan unia. Niistä lähetyksistä ei kyllä sitten koskaan tiedä, mitä saa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti