Tosi kylventää

Hassut asiat jäävät vaivaamaan mieltä, jopa vuosikymmeniksi. Niinkuin nyt yhdet vaaleanvihreät saapikkaat, jotka tulin myyneeksi kirpputorilla opiskeluaikana aivan varmana  siitä, etten enää koskaan niitä käyttäisi. Nyt käyttäisin. Tai kylpypalju, joka meni jätelavalle, ennen kuin ehdin sitä pelastamaan!

Rakastan kylpemistä. Kolmessa asunnossani on ollut amme ja niitä on käytetty paljon. Otaniemen perheasunnoissa oli mahtava kokopitkä amme, johon kissani muutaman kerran molskahti taiteillessaan laidalla. Tapiolassa oli istuma-amme, jonne piti miehen kanssa änkeytyä kahdestaan. Etelä-Haagan yksiössä taas ruhtinaallinen makuuamme, jossa tuli vietettyä paljon aikaa (osaksi siksi, että kämppä oli järkyttävän kylmä ja vetoisa). Matkavarauksia tehtäessä hotelli rankkautuu ihan kärkipäähän, mikäli huoneessa on amme. Oli kuuma tai kylmä kohde, kylpy tekee eetvarttia. Tottakai asiaan kuuluvat erihajuiset kylpyvaahdot.

Haluaisin ammeen pesuhuoneeseen. Sille olisi hyvä paikkakin olemassa, ei tarvitsisi vetää mitään ekstravesipisteitäkään. Mutta mies alkoi kitsastella: tietää siis yli 20 v kokemuksella, että veden kulutus lisääntyisi huomattavasti jos rouva pääsisi ammeeseen pärskimään. Eikä hän millään usko, että alkuinnostuksen jälkeen kulutus palautuisi ennalleen... Joohan, jookos, pliis! Ja EI! Ehkä ajelen joku päivä Starkkiin ja ostan omapäisesti sieltä tassullisen lasikuituammeen, kuljetutan kellariin ja yllätän mieheni omatoimisuudellani. Söpraissssss!

Jos olisi käynyt hyvin, minulla olisi sellainen alumiininen palju, joka on takalaidaltaan korkea ja etulaita matalampi. Siinä on tarkoitus kylpeä istuen jalat paljun ulkopuolella. Sellainen oli naapurin Veera-mummolla, kun olin pikku tyttö. Pääsin muutaman kerran siinä kylpemään, kun olin naapurissa saunomassa. Veeran kuoltua yli 80-vuotiaana äitini sai olla mukana tyhjentämässä kuolinpesää. Hän oli hoidellut Veeran asioita viimeisinä vuosina, ollut vähän niinkuin tytär, jota hänellä ei koskaan ollut. Äiti sai kauniita käsin kirjailtuja liinavaatteita, pari lipastoa ja kukat. Tuossa vaiheessa minun olisi pitänyt olla ajan hermolla ja pyytää paljua itselleni. Se joutui uusien asukkaiden muutettua taloon roskalavalle!

Hiljattain luin Anneli Kannon kirjaa Veriruusut. Sieltä sivuilta pompsahti eteeni kuvaus tuollaisesta paljusta. Nyt se sai oikean nimenkin Kuhneamme! Sellainenkin olisi ihan mahtava. Siellä siis nimensä mukaisesti kuhnaillaan. Jos en saa tassuammetta, tahdon Kuhnen. Kaipaan kuhnailua kuumassa Kuhnessa! Kuhnittuani Kuhnessa kokisin kolotusten kaikonneen! Kuhne karistaisi kaikki keljuudetkin kallosta kuljeksimasta! Googletan Kuhnen, jos jollain olisi myytävänä!