Tosi Kurkoo (osa 3)

Jotkut asiantuntijat sanovat, ettei koira ymmärrä sanoja vain äänenpainoja ja innostusta. Epäilen! Minun käsitykseni mukaan Kurkolla on varsin laaja sanavarasto. Tosin se ei edelleenkään puhu, mutta kuuntelee ja ymmärtää. Vanhemmiten siitä on kyllä tullut sellainen, ettei singahda suin päin toteuttamaan juttuja vaan miettii hyödyt ja haitat ja jos homma on sille edullinen, menee ja tekee. Makupaloista tekee ihan mitä vaan!

Peruskauraa ovat "istu", "maahan" ja "ylös". Nämä pitää höystää käsimerkeillä: etusormi osoittamaan alaspäin, pitkin lattiaa tai pystyssä. Myös "EI!" ja "tänne" osataan. Kun sanoo takajaloilla seisovalle Kurkolle "hyppää" ja nostaa etusormea pystyssä ylöspäin, se hyppää (ja saa makupalan). Kaatumaan se ei suostu, vaikka olen yrittänyt opettaa kauan. Kurko ei myöskään suostu tajuamaan, mitä tarkoittaa irti. "Vierellä" se tajuaa kävellä about 2 sekuntia ja sitten taas touhottamaan niin pitkälle kuin flexiä riittää. Odottamaan se on oppinut ja tietää kyllä, mitä "paikka" tarkoittaa.

Russeli kuuluu siis rotuihin, joita ei saa väsytettyä liikunnalla. On keksittävä aivotoimintaa. Aktivaatiopallon jo mainitsinkin. Vessapaperirullahylsyt ja pahviset tuotepaketit ovat oivallista kamaa koiran aktivointiin. Rullan päät myttyyn tai paketin suu kiinni teipillä ja sisälle pieni makupala ja koira repii kuoret herkun ympäriltä.Venla tekee kesäisin Kurkolle agilityradan pihalle. Laskettelusauvoja riviin nurmikolle ja koira pujottelee niiden välistä. Vanerilava muuria vasten ja sitä pitkin Kurko juoksee ylös. Hulavanne käteen ja toiseen pala juustoa, "hyppää", ja koira menee renkaan läpi että heilahtaa!

Kurkon lempileikkejä on oranssin pallon noutaminen, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen saa toimia heittäjänä. Onneksi olohuoneesta on avoin yhteys yläkertaan ja kellariin, näin siis ulottuvuuksia ja haastetta noutamiselle on melkoisesti. Kun pallon heittää ylös parven laidan yli, kuuluu sanoa "Hae! Ylös!" Ja koira lähtee. Se on kehittynyt sen verran mukavuudenhaluiseksi vuosien varrella, että tiputtaa kaiteen pienojen välistä pallon alas ja odottaa, että joku heittää sen takaisin. Ei tarvitse itse juosta montaa kertaa portaita ylös alas. Usein pallo osuu sohvalla istujaa päähän, olkapäähän tai mehulasiin...

Tuo pallojuttu on erikoinen. Kurko rakastaa vinkupalloja (mitä kovempi ääni, sitä ihanampi), mutta suolistaa ne alta aikayksikön sellaisen saadessaan. Kävipä kerran lenkillä niin, että koira itse löysi tien pientareelta keltaisen vinkulelun, kantoi sen hellästi hampaissaan kotiin ja vaali suurena aarteenaan. Ei vetänyt vinkua ulos. Ajattelin, että sattumaa, mutta kokeilin kuitenkin: ostin tuon oranssin pallon ja vein postilaatikolle heinikkoon ennen lenkkiä. Kotiin tullessa menimme sitä kautta ja kas, Kurko löysi pallon! Sama juttu: hellästi hampaissa kotiin ja hengissä on edelleen. Hirveästi kehuja ja rapsutuksia.

"Kuka tulee?" saa Kurkon sinkoilemaan ulko-oven ja kurkisteluikkunan väliä. Se tietää mitä tarkoittaa "lähdetään", "autoon", "mukaan", "lenkille", "pissalle", "ulos". Olemme lähdössä taas jouluksi Lappiin. Mies alkaa näin kuukautta aikaisemmin kysellä Kurkolta "Lähdetäänkö poroja kattoo?" Häntä miltei sinkoutuu irti pötkömäisestä kehosta ja Kurko olisi lähdössä (tietenkin) jo heti nyt "joko mennään?" Kurko myös saunoo. Sitä sanaa pitää varoa sanomasta ennen kuin löylyhuone on lämmennyt riittävästi. Kurko on ensimmäisenä lauteilla, haluaa löylykauhasta vettä ja heittäytyy maate lauteille. Se joudutaan patistelemaan sieltä pois. Epeli pidättää läähätystään, ettei huomattaisi, että alkaa olla kuuma. Päästyään pukuhuoneeseen alkaa armoton huohotus.

Niin että kyllä meillä ainakin ihmisten kieltä ymmärretään. Välillä kallistellaan päätä puolelta toiselle ja naksutellaan ikään kuin vastaukseksi hampailla. "Nauraakin voin, jos juttu huvittaa tarpeeksi!"