Tosi kompostointia

Meillä on aina kamala vääntö, mitä Syöksysämpylässä kuunnellaan, jos autossa on molemmat lapset samanaikaisesti. Toinen haluaa kuunnella energistä ja toinen rokimpaa, äiti suomipoppia tai aaltoja. Tässä muutama viikko sitten ajelin teinitaksihommiani  aamuvuorossa ja kuuntelimme vanhemman lapsen kanssa sitä vähän rokimpaa kanavaa (aina en ole ollenkaan vakuuttunut sen soveltuvuudesta 16-vuotiaalle, mutta välillä sieltä saa hyvät naurut. Sitä ainaista testosteronin höyryistä alapäähuumoria ei jaksaisi heti aamusta, mutta ihastunut olen Stiguun ja isään).

Väliotsikot ovat sangen hauskoja. Tällä kertaa Radio Rock - tuo aiheiden komposti! Haa, mikä Goldbergilainen ilmaus. Kesän kirjoittajakurssi tupsahti mieleen tuoreena kuin kompostimulta. Mitä tekemistä siis radiokanavan välijuonnolla, kirjoittajakurssilla ja kompostilla on toistensa kanssa?

Kurssi, jolla olin, oli Natalie Goldberg-kirjoittajakurssi Oriveden opistolla. Goldberg on amerikkalainen luovan kirjoittamisen ohjaaja, opettaja ja kirjoittaja. Häneltä on suomennettu 4 mainiota luovan kirjoittamisen opasta, joiden kautta voi tutustua kritiikittömämpään ja luovempaan tapaan kirjoittaa. Kompostointi on yksi Goldbergin termeistä. Hyvin kuvaava sellainen.

Goldberg ajattelee, että kirjoittava ihminen kirjoittaa silloinkin, kun ei fyysisesti kirjoita. Hän havainnoi, kerää materiaalia, listaa asioita pieneen rumaan muistikirjaansa (rumaan sen vuoksi, että sellaiseen on lupa kirjoittaa mitä nyt mieleen sattuu tulemaan). Nämä asiat sitten muhivat kirjoittajan päänupissa, eli kompostoituvat. "Olemme kokemustemme komposteja, joissa mielemme poisheitettyjen munankuorten, pinaatinlehtien, kahvinporojen ja pihviluiden hajoamisesta syntyy typpeä, lämpöä ja hedelmällistä maata. Tästä maasta puhkeavat runot ja tarinat. Mutta tämä kaikki vaatii aikaa. On vain jatkettava elämänsä orgaanisten yksityiskohtien kääntämistä." Näin ovat kääntäneet Goldbergin tekstin Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari (Goldberg: Luihin ja ytimiin, 2004, s.30-32)

Ajatus kokemusten kompostoitumisesta on lempeä ja armollinen. Usein on niin kiire saada aikaan jotain, ettei malta odottaa kurpitsojen tai auringonkukan taimenten nousua. Ja sitten kasan päällä on niitä joulukuusen ja orapihlajan oksia, jotka eivät maadu millään! Rikkaruohoakin se läjä pukkaa, mutta antaa rehottaa.

Sain Goldberg-kurssilta mahdottoman paljon eväitä omaan kirjoittamiseen. Käytimme sattumasanoja, lapsuksia, kliseitä, tajunnanvirtaa, oman elämän aineksia (mokat, motot ja oletukset), teimme listoja. Ennen kaikkea en ole enää niin kriittinen oman kirjoittamisen suhteen. Uskallan jopa julkaista näitä tuherruksiani toisten luettavaksi. Ilman kurssia ja opettajan palautetta tuskin olisin alkanut koskaan bloggaamaan. En myöskään olisi saanut aiheita niihin yhdeksään novelliin, jotka nyt odottavat viimeistelyä. Ennen hätähousuileva Satu kirjoitti, inspiroi ja editoi samalla. Nyt maltan jättää tekstin raakileena lojumaan, annan kompostoitua hetken ja sitten taas maata kääntämään. Niinhän se menee kirjoittamisessa: 10 % inspiraatiota ja 90 % perspiraatiota (kuuluu asioihin, joista tulee hyvä hiki!).