Tosi Kurkoo (osa 2)

Sille, jolla ei ole aiemmin ollut koiraa, voi Russelin kasvatuksen toteuttaminen tai katseleminen olla sydäntä riipaisevaa. Koiran pää on varsinkin uhmaiässä umpiluuta ja temppuja, karkaamista pihasta, sukan vetoa, lapsille murisemista kokeillaan kerta toisensa jälkeen. Niskasta kiinni ja koiran kellistys lattialle selälleen, luunappi otsikkoon, tuima ilme ja "hyi!" Ja uudelleen... uudelleen... taas ja jälleen.

Niin se eteni. Uhmaikä iski Kurkolla puolentoista vuoden iässä. Taloudellisia tuhoja tuli vähän. Kurko ei pureskellut muuta kuin muutaman lattialle lojumaan jääneen heijastimen, lyijykyniä ja minun yksien tanssikenkien kärjet. Mutta silloin alkoi merkkailu: nahkasohvan kulma, kellarin koristepullot, Villen huoneen nurkka, vierashuoneen lattia ja ... tietokoneen keskusyksikkö... ErRor eRRor ErrOR! Kun asia ei torumalla hoitunut, vein koiran lääkärille. Röntgenkuvissa näkyi virtsakiviä, mikä saattaisi olla merkkailun taustalla. Ruokavaliolle ja käynti parin viikon päähän.

Lääkäri oli tumma ja parrakas turkkilainen mies. Hän teki kyllä hyvin perusteellista esitietojen keräämistä: "Kuseksiiko aina sama paikka? Kuseksiiko monta kerta päivässä? Jos ei ruoka auta (taiteellinen tauko)... Pallit pois!" (ja teki sormilla saksia imitoivan liikkeen) Ja pallit lähti! Isännälle varmaan kovempi pala kuin Kurkolle. Uhkailin vielä perheen muita miehiä, että jos ei olla kunnolla, heille koittaa sama kohtalo (julmaa vallankäyttöä, myönnetään!). Tuosta lääkärikäynnistä lähtien Kurko on pelännyt parrakkaita vanhempia miehiä. Vähän kastroinnin jälkeen merkkailu loppui.

Kurko on läheisriippuvainen koira. Se on ensisijaisesti riippuvainen minusta. Sisareni tullessa kylään Kurko asettuu meidän väliimme ja pitää pientä ääntä ja tuijottaa emäntäänsä vaativasti silmiin. Jos tuijotus ja kurnahtelu eivät auta, se ottaa käyttöön suunnitelman B: sukkien kiskominen emännän jaloista. Usein tässä vaiheessa se joutuu vessaan jäähylle. Minä olen se, jolta Kurko yleensä saa ruoan, joka täyttää sen aktivaatiopallon, lenkkeilyttää sen ja kenelle se kiikuttaa pallon heitettäväksi. Ja minun jaloissani tai kyljessäni se nukkuu... Juu-u, sängyssä! Mies on se, jolta Kurko kerjää ekstramakupaloja (ja valitettavan usein saa niitä). Ehkä se sitten menee niin, että eunukkipojalle syöminen on niitä elämän kohokohtia!

Ps. Minulla on karhea karva, joka muodostaisi niskasta hännän tyveen irokeesin, jos mamma ei nyppisi minua aika ajoin. Minullakin on ominaistuoksuni. Tassuni tuoksuvat popcornille.