Suostuminen ei ole itsestään selvyys. Olen luonteeltani sellainen höyryperse, jonka on vaikeaa pysyä aloillaan. On ollut aikoja, että sohvalla en ole pystynyt makaamaan viittä minuuttia kauempaa. Nyt onnistuu. Tämä on pitänyt harjoitella, irrottautua suorittamisen kurimuksesta edes hetkeksi. Ihan niinkuin se ainainen touhuaminen tekisi minusta paremman ja hyväksyttävämmän ihmisen.
Onhan kuitenkin eihan eri juttu touhuta siksi, että haluaa ja asia herättää intohimoja kuin se, että tekee vaan, järjestelee astioita, oikoo maton hapsuja ja singahtelee rätti kourassa jokaisen fläkin kimppuun. Silloin pitäisi ihmisen reagoida (ja tiputtaa se rätti) jos huomaa puuhaavansa vain sosiaalisen paineen vuoksi. Että kun kuuluisi tehdä näin, tätä ja tätä ja tätä. Niinkuin nyt muka ne jouluiset kaapinsiivoustalkoot! Meillä ei ainakaan käy sellaisia vieraita, jotka komerot tutkisivat tai joiden kanssa vietettäisiin joulu kaapissa!Sanokaa laiskuudeksi tai saamattomuudeksi. Minä vetäisen pörrösukat jalkaan, sytytän vielä muutaman kynttilän lisää ja yritän saada tuon russelipojankin rauhoittumaan. Sil on mahottoman levoton luonto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti