Kuunneltuaan jokusen kuukauden riutumistani mieheni ja ystäväni panivat tuulemaan, istuivat netin ääreen ja totesivat, että "nyt etsitään mammalle auto!" Autokseni valikoitui Syöksysämpylä. Se on pieni ja vaaleansininen (angel blue!) Citroën C3 1.4. Espoossa se minua odotti ja koko matkan kotiin hymyilin kuin Hangon keksi ratin takana. Kotiin päästyäni avasin netin ja tilasin Kiroilevan siilin nettikaupasta autotarran: "En oo v***u rauhallinen!" Auto sai nimekseen Syöksysämpylä muotonsa vuoksi (ja hieman kuljettajan ajotavankin inspiroimana). Nimen antoi hyvän ystäväni silloin 14-vuotias poika nähtyään yhdistelmän.
Syöksis on toiminut syksyn ajan teinitaksina. Vuorotteluvapaalle jäätyäni tulin luvanneeksi lapsilleni, että voin kuljettaa heitä kouluun silloin tällöin (lue: kun menette tarpeeksi myöhään kouluun, eli 9-9.30). Omien teinien lisäksi kyydissä on sekalainen parvi lasten kavereita lähikaduilta. Meitä on kolme perhettä pöyrittämässä tätä yritystä ja hyvin ovat vuorot pelanneet. Välillä heittäydymme inhottaviksi ja pistämme jälkikasvun kävelemään tuon muutaman kilometrin matkan ihan vaan kuntoilun vuoksi.
Eilen illalla olin jo joko unessa tai sitten sorruin kuuntelemattomuuteen, kun olin vastannut joo kysymykseen "Vieksä meiät kouluun aamulla?" Nukahtamishetkellä sängyssä tajusin, että se tarkoitti heräämistä jo puoli kahdeksan! Kääk! Ja tietysti toinen menisi vasta puoli kymmeneen ja odotti samaa palvelua. Eikä minun omatuntoni sallisi sitä, että viikon flunssakuumeessa virunut lapsi joutuisi kävelemään bussipysäkille tai starttaamaan fillarilla. Siis kahta vuoroa! Aamun ensimmäiselle vuorolle tuli oma 13v, hänen kaksi parasta ystävää ja näiden vuotta vanhemmat siskot liki naapurista. Kaksi käveli meille ja loput otimme kyytiin läheiseltä bussipysäkiltä. Auto täyttyi hiuslakan, parfyymien ja tyttöenergian höyryistä. Jo heräsin!
Kotiuduttuani kävin herättelemässä poitsun ja kokeilemassa otsaa, ettei kuume enää ole palannut. Mutisi jotain peiton alta, että juu kello on soimassa ja yhdeksän jälkeen riittää kun nousee... Nousi 9.23. Tällä välin olin jo itse syventynyt suunnittelemaan minulta tilattua kurssia aivot läppärin välissä. Kiukkuinen kakara tuli tukka pystyssä keittiöön sadatellen, veti vaatteet päälle, etsi lukiokirjansa hujanhajanhuoneestaan ja olikin jo ovella ennen kuin ehdin saada sormia irti näppäimistöstä, saati kenkiä jalkaani. Vuoro 2 siis hieman myöhästyi, vaikka ajoinkin kylätiellä 75 km/h.
Teinitaksitoiminnassa ärsyttää ainoastaan se asia, että nuo asiakkaat eivät ole kovin järjestelmällisiä, eivätkä sovi kuljetuksia kovinkaan paljon etukäteen. Siispä iltapäivävuoroja silmällä pitäen on pidettävä kännykkä lähellä, koska tilauskutsu kuuluu: "Mis oot? Haluuks sä tulla hakee meiät, NYT!?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti