Jäin miettimään, millainen on oma ohjaajuuteni tällä hetkellä. Sain viimeisellä kokoontumiskerralla palautetta ryhmästä, paljon ruusuja ja vähän risuja. Hyvä suhde! Teimme enkelinsiivet-harjoituksen, jossa paperille toisen selässä saa kirjoittaa hänestä positiivisia asioita. Omassa lapussani luki:
Ihana ilopilleri!
Kannustava Ihana ope
Ihanan värikäs persoona Räväkkä ope
kaikille niin tasapuolinen
Rempseä nainen, kiitos!
Mun rakas pulinapoksi, kiitos kun olet!
(ryhmässä ollut ystäväni!)
Viinisieppo
Kiitos siitä, että
aina jaksoit olla Kiitos ihanista ohjeista =o)
innoissasi.
Kiitos voimaannuttavista ja antoisista
maanantaihetkistä. Halauksia.
Muista myös itseäsi.
Aika huimaa! Ihan vetää pienen ohjaajan hiljaiseksi. Mietimme porukalla sitä, miten vaikeaa onkaan ottaa vastaan noin paljon hyvää. Sitä nimittäin sai ihan jokainen ryhmän jäsen. Ihminen kyseenalaistaa palautteen, etten minä nyt ole tuota ansainnut ja luulette vaan, en minä oikeasti ole tuollainen. Mutta niin me vaan toinen toisemme näemme ja itseämme peilaamme toisiin. Ja kai se on se suomalainen vaatimattomuus, mikä tuossa kohtaa pistää sanomaan: "No emmä nyt tiiä, tuollanen tavallinen puutarhajyrsin!"
Sain palautetta ammattitaidosta ja moitteita siitä, että kurssi olisi saanut olla pidempi ja olisi hieman enemmän pitänyt rajoittaa pulinaa. Allekirjoitan! Tämä saikin minut kaivamaan esille 2003 tekemäni opinnäytetyön HAMK:n ryhmänohjaajan erikoistumisopinnoista. Tutkin siinä ohjaajan rooleja ja tehtäviä.
Ryhmänohjaajalla on pelkistetysti viisi erilaista rooli ja tehtävää.
1. Innostaja: "Mitä ihanaa ryhmä ja ryhmäläiset tänään saakaan aikaan?" Innostajuus on ohjaajan sisäinen liekki, usko ihmiseen ja voimavaroihin. Innostaja pitää yllä toivoa ja luo ryhmän ilmapiiriä omalta osaltaan.
2. Terapeutti: "Yhdessä etsien!" Terapeutti on kuuntelija, yhteisen kielen luoja, joka kantaa huolta luottamuksellisuudesta ja turvallisuudesta ryhmässä. Tässä roolissa ohjaaja nostaa tietoisuuteen asioita ja haluaa syventää kontaktia, päästä lähelle ihmistä.
3. Tutkija: "Näen, kuulen, haistan, maistan, tunnen." Tutkijan roolissa ohjaaja havainnoi, puhtaasti ja neutraalisti tuo esille havaittavissa olevaa ja antaa palautteen tämän kautta. Ei oleta.
4. Johtaja: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty." Ohjaaja on ryhmässä aina johtaja. Johtaja organisoi ryhmän ja luo sille struktuurit, kantaa vastuun perustehtävän suuntaisesti. Hän suunnitteleen, arvioi, palauttaa tavoitteisiin, edustaa selkeyttä.
5. Taiteilija: Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!" Taiteilijapuoli näkyy ohjaajan omassa olemuksessa, persoonallisessa tyylissä ja käden jäljessä. Taiteilija huolehtii tilanteen esteettisyydestä ja välineistä.
Palautteen mukaan tutkittuna oma ohjaajuuteni lepää vankasti terapeutin, innostajan ja taiteilijan roolien varassa. Vaikuttaa siltä, että niillä osa-alueilla olen onnistunut. Terapeutin ja tutkijan roolit ovat enemmän kuitenkin vielä käytössä toimessani toimintaterapeuttina. Opiston ryhmäthän eivät ole terapiaryhmiä. Tutkijan roolia on saanut käyttää miettiessä harjoituksia, mikä voisi viedä ryhmäläisten omia prosesseja eteenpäin ja millä keinoin voin ohjaajana lisätä ryhmähenkeä ja jakamista.
Kritiikki kohdistuu ensisijaisesti rooliini johtajana. Luotan siihen, että struktuuri on ollut kunnossa, mutta tuo ajan jakaminen itse kirjoitusharjoitusten ja niiden jakamisen välillä on se heikoin lenkki tässä yhtälössä. Itse olisin kiinnittänyt ryhmän jäsenenä huomion samaan asiaan. Siis sitä täytyy kehittää. Muistan jo tuolloin -03 pähkineeni tämän roolin kanssa.
Ryhmäni idea perustuu hyvin pitkälti Natalie Goldbergin ajatuksiin kirjoittamisesta (kuten blogissani Tosi kriittistä olen hieman jo kirjoittanut). Goldberg sanoo, lue paljon, kuuntele paljon, kirjoita paljon! Ryhmässä emme välttämättä kirjoittaneet määrällisesti paljon. Pyrkimys oli kirjoittaa laadullisesti jotain erilaista, paljon raakileita, joista voi jalostaa eteenpäin. Haimme uusia ilmaisuja, yritimme nitistää sisäisen kriitikon. Yritimme päästä ahtaasta sisäisestä mielikuvasta, miten pitäisi kirjoittaa. Ja jaoimme kirjoittamamme tekstit. Opettelimme kuulemaan eri perspektiivejä. Siinä on se vaaran paikka, jolloin mopo voi karata käsistä, ja karkasikin muutamaan kertaan!
Olen niin kiitollinen palautteesta, kiitos ihanat ryhmäläiseni! Sitä tulee helposti sokeaksi omalle toiminnalleen. Palautteen avulla voin tarkastella sitä taas uudestaan ja tuoreesti. Ylpistyä en palautteesta aio. Itse kuulutan aina positiivisen palautteen merkitystä opetuksessa ja kasvatuksessa. En kuulu siis siihen kastii, joka ajattelee, että kehut ylpistyttävät. Autoitte minua taas lähemmäs omaa mottoani:
Anna minulle tyyneyttä hyväksyä se,
mitä en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa se
minkä voin
ja viisautta
erottaa nämä kaksi toisistaan.
-Franciscus Assisilainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti