Olen kova lähettelemään tekstiviestejä. Ennätykseni on yli 1000 kuukaudessa (kerran). Ai mistäkö sen tiedän? Operaattori muisti muhkeammalla laskulla... Omaan tekstariliittymän, jossa saa lähettää max 1000 viestiä samaan kk-hintaan. Kirjoitan ennemmin kuin soitan. Arvostan siis kännykässä hyviä kirjoitusominaisuuksia ja isoa näyttöä. Viime vuosina näytön ja fontin koko on kyllä kummasti pienentynyt. Olen joutunut ottamaan käyttöön ne valikon suurimmat mahdolliset kirjaimet.
Nykyinen puhelimeni on Nokian E71. Perin sen mieheltäni hänen ostettuaan uuden IPhonen. Puhelimessani on jättimuisti, hyvä suuri näyttö, nopea nettiyhteys ja pirun pienet näppäimet! En pidä omia käsiänikään suurina, mutta miten raavas mies saa noista kirjaimista irti tolkullista tekstiä? Jokainen sana on pakko tarkastaa, eli kirjoitusnopeus kärsii. Ja siitä jos mistä olen ollut ylpeä. Alppireissulla Itävallassa muinoin matkakumppanimme ihmetteli näppäilynopeuttani. Enää ei ihmettelisi, korkeintaan tihrustustani.
Nykyisessä puhelimessani en voi käyttää arvaavaa tekstinsyöttöä. Sekin hidastaa toimintaa. Luin eräästä naisten lehdestä kannanoton tekstinsyötön ontuvasta logiikasta. Sen mukaan kännyköiden suunnitelusta vastaavat miehet. Muistista puuttuu niinkin tärkeät sanat kuin kajal ja tampooni. Yhmm! Arvaavan tekstinsyötön kanssa on kyllä saatu aikaan meheviä nauruja. Yhden kirjaimen heitot ovat ihan normaalia arkikieltä, niiden merkityksen pystyy päättelemään asiayhteydestä. Mutta ajoittain on käynyt aika meheviä merkitysmutaatioita.
Olimme lähdössä reissuun, mies odotteli töissä meitä muita ja laittoi tekstarin, että onko kaikki jo tulleet ja joko kohta lähdemme häntä hakemaan? Laitoin pikaisen vastauksen lähtötohinoissa että odottelimme vielä Villeä, mutta "Venla tuli jo kotiin". Mies vastasi monella kysymysmerkillä vahvistaen, että onko kaikki varmasti okei????? Tekstinsyöttö oli päättänyt vastata miehelleni, että "Ufoja tuli jo kotiin".
Kohtalaisen kiusallinen moka sattui ollassani töissä Riihimäellä nuorten aikuisten päiväkuntoutuksessa. Olin tiiviissä yhteistyössä nuorten työpajan työntekijän kanssa. Meiltä jokunen nuori siirtyi jatkokuntoutukseen heille. Pajalla nuoret tekivät käsitöitä, opettelivat tietokoneen käyttöä (tekivät mm. hakemuksia kouluihin ja työpaikoille) ja entisöivät huonekaluja ja muuta tavaraa. Toimipaikassame tehtiin remonttia ja sen varastosta löytyi kaksi polkupyörää vailla omistajia. Päätimme kunnostuttaa ne terapiapyöriksi yksikköömme. Laitoin vastuuohjaajalle viesti: "Mulla olisi täällä kaksi pyörää, pitäis korjata. Onnistuuko?" Pariin päivään ei kuulunut mitään ja aloin jo tuskastua. Sitten Janita soitti. Kuulin jo äänestä, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Hän kysyi mitä olin viestilläni tarkoittanut. Kerroin, ja kuulin, miten ohjaaja huokasi helpotuksesta. Hetken puhuttuamme selvisi, että kännykkäni oli taikonut viestini muotoon: "Mulla olisi täällä kaksi syöpää, pitäis korjata. Onnistuuko?" Kääk!
Ehkä pienistä näppäimistä on nykyisin etua. Teksti tulee useimmiten tarkistettua. Aamuisin saatan kuitenkin ilahduttaa ystäviäni kirjoittamalla klingonin kielisiä viestejä. Se on kummallista, miten pikku e, b ja o näyttävätkin niin samalta. Laiskuuttani en jaksa hakea laseja kylppäristä. Nyt vika on ihan naisessa, ei tekstinsyötössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti