Mistä tietää, että on tullut keski-ikään? (luin jostain että viiskymppisenä) Onko se pelottavaa? Nolottavaa? Vähemmän arvokasta? (tämä maailmahan on nuorten, laihojen ja kauniitten?)
Eilen juuri puhuin ystävättäreni kanssa siitä, että en tunne itseäni yli nelikymppiseksi. 30 on lähempänä sisäistä minuuttani. Miten se aika sinne pysähtyi? Enkä ainakaan tunnusta, että pelkäisin vanhenemista. Viime viikolla työpalaverissa esimieheni sanoi, että kun olen talossa jo niin kauan ollut ja vähän niinkuin "Nestori", niin minulta odotetaan panosta uuden kollegan valitsemiseen ja perehdyttämiseen sekä kehitystyöhön. Noihinhan minä lähden takapuoli savuten. Mutta että "Nestori"!
Onko keski-ikäistä väkisinhiihtää (murtomaahiihto)? Sain monen monen vuoden jälkeen sivakat ja olen ihan hurmioitunut ja kipeytynyt monesta kohtaa kehoa. Minä myös sauvakävelisin mielelläni, mutta se on koiran kanssa kamalan vaikeaa ja rasittavaa (kun minullahan on se Russeli, viipon viipon vaan vähän joka suuntaan ja hups, unohti että flexi on vain sen 5 m). Kehosta kyllä huomaa tiettyjä merkkejä, ettei enää nuoreksi voi itseään sanoa. Vähän joka puolelle kolottelee liikunnan jälkeen, kelien vaihtuessa, flunssan aikana. Ja iho on muuttunut omituisen huonosti elpyväksi ja sitä on joissain kohdissa liikaa, varsinkin aamuisin. Oma hyvinvointi on alkanut olla entistä tärkeämpää! Avantouintiin en kyllä taivu! Purkkien ja purnukoiden kasvavasta määrästä voi ehkä lukea lisääntyvät elinvuodet.
Kuuluvatko viipalepullat keski-ikäisen kahvipöytään vai meneekö se jo vanhuuden puolelle? Tai kuivakakut. Ei sen puoleen, että osaisin niitä edes paistaa, eikä ne oikeastaan minulle maistukaan.
Siinä suhteessa olen varmasti jo ainakin varhaiskeski-iässä, etten enää muni ja minusta vauvat ovat ihania, kun asuvat jossain muualla kuin meillä. Ja minähän välillä oikein mässäilen ajatuksella, mitä kaikkea puuhaamme mieheni kanssa kun nämä rakkauden hedelmät muuttavat pois kotoa. Omien teinien kanssa pysyy kyllä ajan hermolla, vaikka ne yrittävät koko ajan väittää, että olen jo NIIIIIIIN vanha ja NIIIIIIIIIIN nolo. Tosin välillä sitä huomaa olevansa joissain asioissa melkoisen luutunutkin.
Tänä syksynä olen huomannut kaivanneeni joitain tiettyjä perinteitä lapsuudenkodistani. Näin joulun alla kuusen sisälle kantamista, koristelua aaton aattona ja sen tuoksua. Pudistelin itsestäni ihmeellisen kaihon tunteen vallan äkäisesti pois, kun huomasin kaipaavani mattojen tuoksua lumikylvyn jälkeen. Ei ole minun hommaani, vaikka kuinka ihanalle tuoksuisivat. Onko siis perinteiden vaalimisessa ja niiden kaipaamisessa jotain keski-ikäistä? Aika on jo kullannut suuren osan muistoista ja kiireen tunne on alkanut helpottaa. Oleelliset alkavat erottua epäoleellisista.
Eräs vanha koulukaverini on perustanut keski-ikäisen miehen muotiblogin. Hah, hauska idea ja Karin kielenkäytöllä sangen värikästä luettavaa kuvien kera. Siinä korostuu käytännöllisyys! Muistan miten vanhoilta 45-50-vuotiaat työkaverini vaikuttivat mennessäni töihin TKK:n taloustoimistoon. Oli konservatiiviset vekkihameet ja paitapuserot, kunnon talvitakit ja housut, joissa oli upslaagit ja prässit. Voi tätienergiaa! Mutta mitä paljastui kuoren alta? Ihan mahdottoman villiä menoa. Nykyisin tuota ikää lähestyvät ystäväni eivät juuri piittaa "ikätasopukeutumisesta". Hyvät tavat, tilanteen mukainen pukeutuminen ja toisten ihmisten kunnioitus täytyy tietysti muistaa. Tässä vapaa-ajalla voi tulla ja mennä ihan niinkuin huvittaa. Tämä teksti syntyi Pohjois-Norjasta ostamani revityt farkut jalassa (joista anoppi ja isäni kesällä kauhistuivat).
Raija Maula on kirjoittanut ihanan runon:
On hiljaista, vain varovasti tuulee
ja kääpiöitten taskussa on taika,
sen tajuaa, jos lapsen lailla kuulee.
Taikataskut aikuinen kai unohtaa
ja viivasuoraan kulkee tietä pitkin.
Vaan kääpiöt käy pienimmästä suurempaan
perässänsä niin kuin arvasitkin.
En halua hukata taikataskuja. Haluan tajuta maailmaa kuin lapset, ilman ennakkoluuloja ja luovin silmin, uusiutua, tehdä lumienkeleitä (paitsi en nakuna saunasta). Päätin juuri alkaa luottaa sisäisen minäni tunteeseen iästäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti