Voi mikä nautinto on istua jouluaattoiltana lahjapakettien ääressä, pitkittää vielä tovi sitä hetkeä ennen kuin avaa ensimmäisen. Isäni teki siitä oikein taidetta meidän lasten kiusaksi. Aina viimeisenä avaamassa. Muut olivat riipineet jo omansa kun hän aloitti pienen painostuksen alaisena. Me olemme oman perheen kesken avanneet jo jokunen vuosi lahjoja yksi kerrallaan, jokainen vuorollaan, jotta jokaiseen lahjaan ehtii hetken paneutua ja iloita siitä. Mutta miten tähän ilahduttavaan hetkeen on päädytty?
Itselleni lahjojen ostaminen on verkkaista puuhaa. On ihanaa antaa lahja! Ostelen pitkin syksyä asioita, jotka osuvat silmään ja tuovat mieleen jonkun läheiseni. Joskus olen kirjannut kalenterini takasivuille ihmisten tarpeita heidän puhuessaan niistä. Näin tiedän, mikä osuu. Vältän siis viimeisten päivien ja itse asiassa viikkojen säntäilyn. Ahdistun siitä!
Olin alkuviikosta Helsingissä ystävättären kanssa kahvitreffeillä ja kaupoissa huvipyörimässä. Vastaan singahteli kurttuotsaisia, väentungoksessa merkitsevästi huokailevia, ohitustilanteita tuskailevia, hikisiä ihmisiä. Kivaa? Oma seesteinen joulumieli koki kovan kolahduksen ja kiire oli tempaista takin liepeestä mukaan. Päätin kuitenkin hymyillä vastaantulijoille ja ystävättäreni kanssa nauroimme äänekkäästi jutustelun edetessä. Muutamalta mieheltä teki mieli kyllä kysyä, että onko pakko? Onko pakko tartuttaa kanssaihmisiin hermostuneisuutta? Onko ihan pakko töniä ja kävellä kannoille? Itse seisoin keskellä Kampin vilkkainta alakertaa odottaessani Sirua. Aiheutin varmaan paljonkin ärtymystä siinä tönöttäessäni ja hymyillessäni typerän näköisenä. So what?
Nyt olemme saaneet viettää pitkän pakettien avajaiset. Osaa ei ole edes ehditty laittaa paperiin. Olemme lähdössä Lappiin jouluksi ja kaikkea ei todellakaan tee mieli raahata mukana. Olen saanut siis nautiskella Duffyn uutuuslevystä jo adventtiaikana ja viikonloppuna lähden sivakoimaan uusilla pitopohjasuksillani. Neiti on kävellyt joululahjakengillään nyt tämän viikkoa ja poitsulla on ollut päällään Hesasta tuomani oranssi flanellipaita. Keskiviikkona ostetut laskettelukamat odottavat reissua olohuoneen lattialla. Muutama makupalapaketti otetaan mukaan! Niiden kanssa sitten fiilistelemme Pyhätunturin hämyssä. Kurko saa tietysti omansa: paketissa odottaa herkkuluu. Hän ei kyllä malta odottaa ja pitkittää sitä ihanaa uteliasta avaamista edeltävää hetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti